torstai 29. marraskuuta 2012

Maria Autio: Ajatustenlukija



Maria Autio: Ajatustenlukija
Karisto 2011
210 s.








Ajatustenlukija on raadollinen ja ajoittain ahdistava kuvaus Tiukusta, joka yrittää saada elämänsä jonkinlaiseen järjestykseen.

Tiukun äiti juo, on juonut niin kauan kuin Tiuku muistaa. Äidin miesystävätkin ovat juoneet, minkä seurauksena koti on ollut riitaisa. Naapurin Ulpu on useammankin kerran tarjonnut yösijan Tiukulle ja tämän pikkusiskolle Amaliinalle.

Yläasteen päätyttyä Tiuku on passitettu omilleen, asumaan yksin vieraaseen kaupunkiin. Lukiossa  hän tutustuu Iidaan ja ystävystyy tämän kanssa. Iida on kiinnostunut lähinnä vain pojista ja hänelle iso ongelma on napin irtoaminen villatakista. Tiuku on välillä ärtynyt, koska Iidan ongelmat ovat todella pieniä verrattuna hänen rankkaan elämäänsä. Toisaalta Iida ongelmineen on juuri sitä mitä hän tarvitsee, tavallinen teini tavallisine asioineen.

Koulussa on myös Ella, yksinäinen resuinen runotyttö, jota Tiuku kutsuu itsekseen Lintutytöksi. Netissä hän saa selville huolestuttavia asioita Lintutytöstä, ja yhdessä Iidan kanssa estää onnettomuuden. Omiin huoliinsa Tiuku ei kuitenkaan saa apua keneltäkään. Pahaa oloa paetakseen hän hakee turvaa veitsestä. Viiltely, virtaava veri, kirjaimet iholla helpottavat hetkeksi. Tiuku haluaa irtaantua veitsestä, mutta ei pysty. Ei ennen kuin Iida puuttuu asiaan ja osoittaa Tiukun kelpaavan omana itsenään.

Pitkän iltalenkin jälkeen Tiuku oli viimein kotiovella. Hän kaiveli avaimia taskusta, kun sormet osuivat pullonsirpaleeseen. Tiuku käänteli ruskeaa sirpaletta rapun valoa vasten, kunnes muisti että oli poiminut sen Hillen ja Retun lattialta. Siitä lähtien sirpale oli hiertänyt taskunpohjaa.

Jo eteisessä pimeä hyökyi vastaan kuin jättimäinen lonkero, joka asui yksiössä hänen poissa ollessaan. Tiuku yritti nujertaa sen räpsyttelemällä valoja päälle, mutta lonkero oli myös itse hiljaisuus. Kun Tiuku ripusti takkiaan naulakon tyhjyyteen, sen sisältä alkoi kuulua kännykän säveliä. Tiuku ilahtui, nyt hän saisi juttuseuraa. Jä hätisteltyä lonkeron kimpustaan.

Pidin Ajatustenlukijasta, koska se ei ole pelkkää ahdistusta alusta loppuun vaan siinä on myös toivoa ja iloa. Uskon, että monien nuorten on helppo samaistua Tiukuun ja saada toivoa omaan tai kaverinsa elämään. Vaikeita asioita käsittelevät kirjat ovat parhaimmillaan sellaisia, että herkässä iässä olevat nuoret voivat heijastaa omia kokemuksiaan niihin ja myös saada niistä ratkaisumalleja. Jos yksikin nuori rohkaistuu hakemaan apua luettuaan Ajatustenlukijan tai minkä tahansa muun kirjan, on se suuri asia.  

Ajatustenlukija on hyvä myös siksi, että se ei lähesty asioita opettavaisesti tai moralisoiden. Ihmiset ovat mitä ovat, asiat menevät niinkuin menevät. Ihmisiin ei voi vaikuttaa mutta asioihin voi. Tärkeintä on huomata, että jokaiselle on joku, josta on ystäväksi ja tukijaksi.


1 kommentti:

  1. Tämä on hieno kirja ja kuten sanoitkin, niin hyvin toiveikas, vaikka käsitteleekin rankkoja aiheita!

    VastaaPoista