keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kirjavinkkaus eskareille



Työaiheiset postaukset jatkuvat: aiemmin pohdiskelin eskareiden kirjavinkkausta, ja tänään se sitten toteutui. Päällimmäinen fiilis on että oli jännää mutta hauskaa :)

Ryhmässä oli 18 lasta ja 4 aikuista. He pakkautuivat tiiviisti toiseen päähän KaruSelliä, vaikka toisessa päässä olisi ollut pari pöytää lisää. Oli oikeastaan hyvä, että olivat yhdessä kasassa; sain näytettyä esiteltävän kirjan kerralla koko porukalle ilman aikaa vievää kuljeskelua huoneen päästä toiseen. Olin kerännyt pöydälle kirjapinon ja ennätin esitellä ne kaikki. Ensin kysyin, tietävätkö lapset miksi ovat tänään kirjastossa. Tiesivät tulleensa kirjavinkkaukseen, siitä oli puhuttu juuri ennen lähtöä. Kysyin, tietävätkö he mitä se on ja vastaus tuli kuorossa: "Joo!"

Aloitin lukemalla Lasse Leijonan uudet kengät -kirjan lopusta vinkkejä aloittelevalle lukijalle. Korostin, että vinkit sopivat kaikille lukijoille, ei pelkästään aloitteleville. Siinä oli, että katso kantta ja nimeä ja mieti mistä kirja kertoo, jos et ymmärtänyt jotain niin palaa takaisin, arvaa mitä tapahtuu seuraavaksi, mistä pidit kirjassa ja mistä et pitänyt sekä pari muuta seikkaa.

Sen jälkeen kävin kirjat läpi ennalta päätetyssä järjestyksessä. Oli sekä kuvakirjoja että helppolukuisia, kummastakin esimerkkejä että on vähän tekstiä, vähän enemmän tekstiä ja paljon tekstiä. Helppolukuisista esittelin muutamia tavutettuja sekä muutamia tikkukirjaimin kirjoitettuja kirjoja. Näytin ihan vaan osoittamalla, miten joissakin kirjoissa fontti muuttuu tapahtumien mukaan. Lisäksi mukana oli yksi kuvakirja ja yksi helppolukuinen kirja josta on tehty äänikirjaversio, siitä sanoin että vaikka kirjoissa on paljon pientä tekstiä niin lukemista voi harjoitella kuuntelemalla samalla äänikirjaa.

En lukenut paljoa, osittain siksi että suurin osa kirjoista olisi tullut luettua läpi parissa minuutissa. Vinkkauksen aikana päädyin lukemaan Makkara-kirjasta pari ekaa sivua ja Karoliina-kirjasta yhden tarinan, muuten vain näytin millaista tekstiä ja millaisia kuvia missäkin kirjassa on. Aikaa meni noin 25 minuuttia, minkä jälkeen levitin kirjat lastenosaston isolle pöydälle ja päästin lapset tutkimaan niitä ja muita kirjoja. "Pääopettajan" pyynnöstä tulostin koko ryhmälle + eskarin väelle yhden ylimääräisen kappaleen Lasse Leijona -kirjan lukemisvinkeistä. Lisäksi tulostin lapsille omat + eskariin yhden listan vinkatuista kirjoista. Listassa on pari kirjaa, jotka jätin pois lopullisesta esityksestä, ihan vaan siksi että toinen oli liian samankaltainen jonkun muun kanssa ja toiselle ei löytynyt sopivaa väliä. Koen, että esityksessäni oli kuitenkin tietty jatkumo, jonka mukaan tämä kirja seurasi tuota ja sitä kirjaa seurasi tämä.

Vinkkauslista näyttää tältä:

- Anderson, Scoular: Aavepallon mestarit (Lukukaveri-sarja)
- Corderoy, Tracey: Pöö! (kuvakirja)
- Cousins, Lucy: Minä olen paras! (kuvakirja)
- Debnam, Rosemary: Karkaileva koiranpentu (Sininen banaani - sarja)
- Dolan, Penny: Jonglööri Joni (Kirja käteen - sarja, tavutettu)
- Easton, Tom: Kalapuikkojen käryä (Kirja käteen - sarja, tikkukirjaimet)
- Fogeli: Pekka Puupää matkustaa (helppolukuinen, tavutettu)
- Fogeli: Pekka Puupää säästää (helppolukuinen, tavutettu, tikkukirjaimet)
- Fuge, Charles: Pikku dinojen lentomatka (kuvakirja) 
- Kallioniemi, Tuula: Karoliina ja lentävä reppu (helppolukuinen)
- Klassen, Jon: Haluan hattuni takaisin (kuvakirja)
- Kunnas, Mauri: Robin Hood (kuvakirja + äänikirja)
- Lindgren, Astrid: Minäkin tahdon kouluun (kuvakirja + helppolukuinen)
- Llewellyn, Claire: Miisun torkut (Kirja käteen - sarja, tavutettu)
- May, Kara: Lasse Leijonan uudet kengät (Kirjakaveri-sarja)
- Morgan, Michaela: Makkara pulassa (Lukuraketti-sarja)
- Nopola, Sinikka & Nopola, Tiina: Risto Räppääjä ja kauhea makkara (helppolukuinen + äänikirja)
- Parvela, Timo: Ella ja Pate (helppolukuinen)
- Spurgeon, Maureen: Ison tekstin leluseikkailut (helppolukuinen)

Oli hauska kokemus ja mielelläni vinkkaan joskus uudestaankin esikouluikäisille. Opettajat tuntuivat tykkäävän, yksi sanoi että voisivat tehdä eskariin lukunurkkauksia joissa lapset voisivat lukea toisilleen. Yksi lähettikin myöhemmin viestin, että Makkara-kirja oli luettu porukalla heti iltapäivällä. Vinkatut kirjat lähtivät lainaan melkein kaikki, niin että oli ilmeisesti kelvollinen setti :)

8 kommenttia:

  1. Muistan, miten äiti taisi lainata minulle alkuun pari noita helppolukuisia kirjoja, kun opettelin lukemaan. En oikein tykännyt niistä vaan aloin ensimmäisen luokan joululomalla kahlata jotakin Viisikkoa läpi. Kaikki aloittelevat lukijat eivät kuitenkaan onneksi taida olla näin malttamattomia. Kai minun sitten muka piti päästä lukemaan "oikeita" kirjoja heti, kun mielestäni lukea osasin.

    Näitä lukuvinkkausselostuksiasi on ollut mielenkiintoista lukea. En minä mitenkään opiskele kirjastoalaa (joskus se kyllä oli unelma-ammattini), mutta jokin näissä bloggauksissasi silti kiehtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva tietää että kiinnostaa :)

      En ollut tajunnut kysyä etukäteen ryhmän lukutaitoa, lopuksi selvisi että pieni osa lukee jotenkuten ja suurin osa vasta opettelee. On kyllä kerran käynyt sellainen eskariryhmä, jossa yksi poika luki jo sujuvasti Viisikoita. No, seuraavalla kerralla voi ottaa kattavamman otannan lastenkirjoista, jos onkin 4-5 -vuotiaina lukemaan oppineita ja 6-vuotiaana kirjoja ahmivia lapsia :)

      Poista
    2. Kiitos vinkkauslistasta! Tulee hyötykäyttöön eskarilaisemme kanssa. :)

      Poista
    3. Huvi ja hyöty yhdessä, sitä toivoinkin :)

      Poista
  2. Kiva kun kerroit vielä itse vinkkaustapahtumasta :)

    Täytyy nostaa hattua vinkkauksellesi, itse pähkäilen 5- ja 7-vuotiaiden tytärten kirjastoreissuilla mitä heille tarjoaisi luettavaksi. Molemmat lukevat sujuvasti ja varsinkin nuorempi lukee _jatkuvasti_ ja kaipaa selvästi enemmän tekstiä sisältäviä kirjoja. Vielä en kuitenkaan ole Viisikko-linjalle lähtenyt, mutta siihen suuntaan varmaan mennään piakkoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa satukirjoissa on paljon tekstiä mutta onko liian paljon tai liian pientä fonttia? Helppolukuisissa kirjoissa on aika monia liki tai yli 100-sivuisia, tosin innokas lukija ahmaisee sellaisen hetkessä. Tässä kohtaa on helppo muistella omaa lapsuutta 1980-luvulla, silloin oli ohuita kirjoja mutta pienifonttista tekstiä tiheällä rivivälillä... :)

      Poista
    2. Kuopus on lukenut mm. Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä ja muitakin, joissa on enemmän tekstiä. Esikoinen sai viikonloppuna lukukärpäsen pureman ja innostui lukemaan Karvinen -sarjakuvakirjoja :) Tiheä riviväli saattaa tuottaa vielä hieman vaikeuksia, vaikka lukeminen muuten sujuukin. Kiva seurata miten kirjamaku muuttuu ja kehitty :)

      Poista
  3. Kiva postaus, tästä sai mukavasti uutta ajateltavaa. :) Tosi monipuolisesti olet kirjoja valinnut ja varmasti jokainen lapsi kiinnostui jostakin vinkatusta teoksesta. :)

    VastaaPoista