sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Anneli Kanto: Seuraa hännänpäätäni


Anneli Kanto: Seuraa hännänpäätäni
Kuvitus: Vili Ohra-aho
Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry 2013
132 s.








Anneli Kannon lastenkirjat ovat kotimaisen lastenkirjallisuuden helmiä. Niissä on kivoja tarinoita, hauskaa kieltä ja hersyvää huumoria. Kirjojen huumori on sellaista, joka huvittaa sekä lapsia että aikuisia, vaikkakin ehkä hieman eri syistä. Seuraa hännänpäätäni on tuttua Kantoa.

Kirja kertoo kahdesta ketusta, jotka joutuvat lähtemään kodistaan puskutraktorin tieltä. Ketut lähtevät kaupunkiin, jossa on luvassa kaikkea hienoa:

- Meistä tulee nyt citykettuja, isompi kettu ilmoitti.
Pienempi kysyi, mitä sellaiset olivat.
- Noo, ne nyt ovat... Cityketut viettävät makeaa elämää kaikin puolin, isompi kettu kuvaili piirrellen käpälillään kaaria ilmaan. - Ne asuvat suurissa cityissä eli kaupungeissa. Ne bilettävät ja tapaavat frendejä, joita ne halaavat ja nuolaisevat kaksi kertaa kuonolle. Niiden ei tarvitse pyydystää ravintoaan, vaan ne menevät joka yö valitsemaan herkkupaloja buffetista. Niillä on ylelliset pesät. Ne stailaavat kuononsa ja föönaavat ja värjäävät turkkinsa.
- Mikä on frendi? Mikä on buffetti? Mitä tarkoittaa bilettää? Mitä on föönata? pienempi kettu kysyi. - Minä en halua nuolla ketään kuonolle. Onko pakko? Mistä tiedät?

Ketut valitsevat nimikseen Suurkettu ja Ketsu. Kaupungissa ne löytävät hienon kodin, jossa kuitenkin asuu jo joku muu, joku joka ei halua jakaa asuntoaan kettujen kanssa. Muutenkaan elämä kaupungissa ei ole niin helppoa kuin Suurkettu on kuvaillut. Loppu on kuitenkin onnellinen, mikä tämänkaltaiselle kirjalle on tärkeää.

Kirjassa on aika paljon sivuja, mutta ison väljän fontin takia se on helppolukuinen. Vili Ohra-ahon hauska ja selkeä kuvitus tukee tekstiä mainiosti. Ainakin pienemmät lapset varmasti pitävät siitä, että kirjassa on myös kuvia. 

Valitsemani sitaatti kuvaa hyvin kirjan eri tasoja. Lapsilukija ei varmastikaan tunne kaikkia sanoja, mutta eipä niitä tiedä pikkukettu Ketsukaan. Kaupungissa Ketsu pääsee syömään buffetista ja bilettämään, joskin kumpikin on aika erilaista kuin mitä aikuislukijalle niistä tulee mieleen. Kanto on luonut eri tasot loistavasti. Asiat selitetään lapselle, mutta samalla aikuinen saa hupia siitä mitä samat asiat tarkoittavat aikuisten maailmassa.

Kannon tekstiä on ilo lukea. Vaikka kirjoissa tapahtuu ikäviäkin asioita, ne ovat lämminhenkisiä ja lopuksi kaikki on hyvin. Aikuislukijalle jää hyvä mieli kirjan luettuaan. Lukukokemukseen voi toki vaikuttaa se, että Kanto on erinomainen esiintyjä ja "äitimäinen" persoona. Olen nähnyt hänet useita kertoja sekä esiintymässä että kuuntelemassa muita, jotenkin hän on sen oloinen että tällainen kolmekymppinenkin voisi käpertyä hänen kainaloonsa kertomaan huolistaan.  



2 kommenttia:

  1. Kiitos Henna haasteeseen osallistumisesta :)! Hauskan kuuloinen kirja!

    VastaaPoista