tiistai 6. toukokuuta 2014

Leonie Swann: Murha laitumella (äänikirja)



Leonie Swann: Murha laitumella (äänikirja)
Englanninkielinen alkuperäisteos Glenkill (2005)
Suomentanut Helen Moster
Lukija Sinikka Sokka
WSOY 2011
Blogatin kautta Elisa Kirjasta ilmaiseksi ladattu äänikirja



Leonie Swannin esikoisteos Murha laitumella on kertakaikkisen hilpeä tuttavuus. Kirjassa lammaslauma päättää selvittää paimenensa Georgen murhan. George on löytynyt laitumelta lapio mahaan iskettynä, mikä tietenkin on järkyttänyt lampaita kovasti. Terävän neiti Maplen johdolla lampaat ryhtyvät selvittämään tapausta.

Mielestäni kirjan idea on loistava, samoin toteutus. Lampaat ovat vallattoman hurmaavia ollessaan toisaalta niin lammasmaisia, toisaalta niin ihmismäisiä. Ne muun muassa laiduntavat ihan muina miehinä - tai tietenkin muina lampaina - ruumiin lähellä samalla kuunnellen mitä ihmiset puhuvat. Kukapa ei olisi joskus ollut tekevinään muuta samalla kun on oikeasti ollut kiinnostuneempi siitä mitä ympärillä tapahtuu...

Lampaat ovat samaan aikaan joukko yksilöitä ja yhtenäinen lauma. Niillä jokaisella on ominaisuus, jolla erottua muista. Yksi on muistilammas, toisella on aina nälkä, kolmannella on menneisyys sirkuksessa ja niin edelleen. Samaan aikaan ne kuitenkin villiintyvät, säikähtävät, pelkäävät yhdessä. Ne ovat myös hyvin nokkelia, mihin osasyynä on Georgen harrastama ääneenlukeminen. Lampaat muistavat, mitä Pamela-kirjoissa on kerrottu, ja ne vertaavat ympäristön tapahtumia Pamela-kirjoihin. Ne myös miettivät, miten Pamela-kirjoissa toimitaan missäkin tilanteessa.

Äänikirjassa on korostettava onnistunutta lukijavalintaa. Sinikka Sokka on erittäin hyvä tehden kuuntelukokemuksesta paitsi miellyttävän myös visuaalisen. Äänenkäytöllään hän luo niin tiheää tunnelmaa kuin päätöntä kohellusta. Kuunnellessa on helppo hahmottaa, miten Mopple luntustelee ympäriinsä sumussa, joka on niin paksua että hänen tekee mieli haukata sitä. Yhtälailla silmiin nousee elävä kuva siitä, kuinka lampaat juoksevat edestakaisin yrittäessään varmistaa että he ovat varmasti mukana laskennassa. Tai kuinka haistajalammas juoksee päin palkkia yrittäessään välttää osallistumisen tutkimusretkeen. Lampaiden vaatiessa oikeutta paimenelleen näkee selvästi päättäväisen lauman, joka melkein heiluttaa oikeaa etusorkkaa ilmassa painottaakseen sanojaan.

Päivä viimeisen levyn kuuntelun jälkeen olen edelleen riemuissani. Lampaiden touhu oli jotain niin uskomatonta ettei sitä oikein osaa kuvailla. Tekisi mieli sanoa, että lukekaa tai kuunnelkaa ja nauttikaa itse. Ilokseni huomasin, että lampaat seikkailevat toisessakin kirjassa, Ihmissutta ken pelkäisi. Se minun täytyy lukea tai kuunnella, Murha laitumella kun oli niin mahtava tapaus.

9 kommenttia:

  1. Minulle tämä ei aikanaan (pokkariversion ilmestyttyä) oikein avautunut. Pidin vähän pitkäpiimäisenä tai venytettynä vitsinä. Mutta Sinikka Sokka on kyllä niin hyvä lukija, että voisin ottaa kirjan uudelleen käsittelyyn äänikirjana. Kiitos vinkistä! P.S. lammas on sorkkaeläin :D (tai ehkä kavio olikin tässä yhteydessä vain kuvainnollinen ilmaus?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin mikä lampaalla on mutta en jaksanut alkaa etsiä oikeaa vastausta. Täten paljastettakoon aukko sivistyksessä... Vaihdoin kavion sorkaksi, kiitos kun kerroit mikä on oikein :D

      Poista
  2. Olen tämän lukenut joskus aikoja sitten ja piti ihan luntata vanhanasta blogistani mietteeni. :D Eli pidin kirjasta, mutta samaa "venyttämistä" olin havaitsevani kuin Kirsikin tuossa yllä. Tosin kirja jäi runsaasti silti plussan puolelle eli pidin. :) Tämän voisi ehkä jopa lukaista joskus uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Minulla on jäänyt tämä väliin, kun kirjan idea vaikutti niin höntiltä. Mutta ehkä tätä voisi kesällä kokeilla. :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin tämän aikanani varsin uteliaana ja pidin kokonaisuudesta. Ehkä vähän koin samoja fiiliksiä kuin Kirsi ja Elegia, mutta luulen, että Sinikka Sokka on ratkaisu juuri tähän kohtaan. Oivallinen kesäkirja tosiaan!

    Oli niin mukava tavata eilen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun nimi saa kasvot :)

      Lainasin jatko-osan Ihmissutta ken pelkäisi, kiintoisaa nähdä kantaako lammasidea toisenkin kirjan verran.

      Poista
  5. Minä luin tämän aikoinaan, en juuri muista muuta kuin että minusta nuo lampaat oli ihania. :DD

    VastaaPoista