keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Dekkariviikko: Nemo Rossi: Mafian linnut

Nemo Rossi: Mafian linnut
Päällys Sami Saramäki
Myllylahti 2013
344 s.
Kustantajalta saatu arvostelukappale







Mikäpä sopisi paremmin Dekkariviikon lukemistoksi kuin Arkeomysteeri-sarjan kakkososa! Rooman susista tutut Leo, Kaius ja Silva törmäävät epäilyttäviin taide-esineisiin ja hämäräperäisiin tyyppeihin, selvittävät kidnappausta ja päätyvät seikkailemaan aina roomalaisiin katakombeihin asti. Peräänsä he saavat niin rosvot kuin poliisitkin.

He pysähtyivät niille jalansijoilleen. Jostain tosiaan kuului ääniä. Tippuiko katosta vesipisaroita tai kilahteliko jokin metalliesine kiveä vasten? Ja sitten: matala ääni kuulosti kaukaiselta puheelta, josta ei saanut selvää. Jossain helähti kuin metallinen ovi olisi auennut. 

Tunnelin ahtaudessa, kaiuttomien tuffiseinien välissä, Leon oli mahdotonta paikallistaa, mistä äänet kuuluivat. Hänestä tuntui, että jos nuo ensimmäiset äänet kuuluivat heidän edestään, niin tuo helähdys olikin kuulunut heidän takaansa. Tai ehkä se oli päinvastoin. Tai ehkä hän vain kuvitteli kaiken, eikä oikeasti mitään kuulunutkaan.

Silva hiipi eteenpäin, katsoi taakseen, nosto varoittavasti sormen huulilleen ja nyökkäsi edessä olevaan käytävän mutkaan päin. Henkeään pidätellen he kurkistivat kulman taakse.

Pidin sarjan avausosasta ja pidin myös jatkosta. Tarina on melkoinen palapeli, joka tarjoaa haastetta lukijalle. Vauhtia ja jännitystä riittää, mutta mukana on ripaus myös huumoria ja ihastusta. Itseäni nauratti esimerkiksi kohta, jossa suomalainen opettaja tunnistaa puhelun taustaäänistä bussimerkin ja -mallin. Onnekkaita sattumia, mutta sopivassa määrin niin etteivät nuoret saa asioita selville liian helposti.

Tekstistä huomaa, että kirjoittajilla on vahvat tiedot niin taiteesta kuin teknologiastakin. Asiantuntemus näkyy mutta se kulkee sujuvasti osana tapahtumia. Asioista on poimittu kiinnostavimpia puolia, eikä lukijaa väsytetä liiallisilla yksityiskohdilla.

Pidin kirjasta yksityishenkilönä, mutta iloitsen siitä myös ammattini puolesta. Kirjastossa käy säännöllisesti nuoria ja heidän vanhempiaan kysymässä jännityskirjoja, nimenomaan kirjoja jotka eivät ole fantasiaa. Usein olen suositellut Musta kaista - sarjaa, mutta on hienoa saada lisää tekijöitä ja uusia vaihtoehtoja.
 


2 kommenttia:

  1. Arkeomysteeri-sarja kiinnostaa, mutta silti aina unohdan kiinnostukseni käydessäni kirjastossa. Pitäisi ehkä kirjoittaa muistilappu, mutta jos kirjoittaisin muistilapun lainattavista kirjoista, en varmaan jaksaisi kantaa kotiin kaikkia muistilapulle päätyviä kirjoja. On se niin kamalaa, kun on niin paljon kiinnostavia kirjoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, niin paljon kirjoja ja niin lyhyt elämä! Olisi helpompaa jos osaisi pikalukutaktiikan :)

      Poista