torstai 18. joulukuuta 2014

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Kaffe med rån (2012)
Suomentanut Outi Menna
Schildts & Söderströms 2014
390 s.






Pitelin kirjaa käsissäni ja mietin, lainaisinko sen. Jaksaisinko vielä yhden vanhustarinan? Luettu on Satavuotiaasta, Miehestä joka rakasti järjestystä, Ehtoolehdosta, Pienestä potenssipuodista... Päätin kuitenkin antaa Keinutuolikoplalle mahdollisuuden.

Yksityisessä palvelutalossa olosuhteet käyvät yhä ahtaammiksi. Hinnat nousevat mutta palvelut vähenevät. Kahvin säännöstely ja joulukoristeiden kieltäminen ovat viimeinen niitti ärhäkälle viisikolle. Märtha, Nero, Anna-Greta, Stina ja Harava päättävät hankkiutua parempaan paikkaan: vankilaan. Ensin he jättävät turhat lääkkeet pois ja treenaavat salaa kuntosalilla, sitten on täydellisen rikoksen aika. 

Rollaattorit ja ikä ovat mainiot naamioitumistarvikkeet. Vanhukset huomataan mutta heitä ei epäillä. Eikä heti uskota, kun he menevät poliisilaitokselle tunnustamaan rikoksen ja tiedustelemaan pääsyä vankilaan. Älli heillä pelaa varsin mainiosti, joten he pystyvät vakuuttamaan poliisin syyllisyydestään. Asiat eivät kuitenkaan etene ollenkaan niin kuin he ovat odottaneet.

Hetkeä myöhemmin Märtha käveli viesti mukanaan metron lähellä olevalle postilaatikolle. Hän katsoi laatikon suuaukkoa pitkään ennen kuin sujautti kirjeen aukosta sisään. Sitten hän taputti postilaatikkoa muutaman kerran ja tajusi yhtäkkiä, kuinka paljon häntä hermostutti. Nyt ei ollut kyse mistään pikkunäpistyksestä. He olivat valinneet rikollisen polun, eikä siltä ollut paluuta. Heistä oli tullut rikollisia. Hän maisteli sanaa suussaan matkalla takaisin hotelliin. Rikollinen... kuinka jännittävältä se kuulostikaan! Hänen olisi tehnyt mieli tanssahdella iästään huolimatta, ja hänet valtasi samanlainen innostus kuin muinoin nuoruudessaan. Hän oli saanut uutta sisältöä elämäänsä ja iloitsi ajatellessaan seteleillä täytettyjä kauppakasseja. Olisi ollut paljon tylsempää saada rahat suoraan pankkitilille. Nyt he pääsisivät risteilylle pitämään hauskaa ja saisivat lisäksi kokea sen, kuinka jännittävää olisi yrittää kuljettaa lunnasrahat kotiin kenenkään huomaamatta. Kuinka moni hänen ikäisensä sai olla mukana vastaavan luokan seikkailussa?

Kirja nappasi nopeasti mukaansa. Pidin siitä, kuinka vanhukset vetävät kaiken överiksi. Kun on luullut lukeneensa kaiken, tulee vielä uusi käänne, entistä kahelimpi.

Pidin myös viisikon keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta toisiaan tukemalla - ja yhdessä naukkaillen - he pärjäävät. Kun jotakuta epäilyttää tai hirvittää, hänelle perustellaan mitä ollaan tekemässä ja miksi, samalla painottaen mikä hänen osuutensa ja merkityksensä on, kuinka tärkeä hän on. Ystävyyden seassa on vähän kipinöintiäkin...

Jonkin verran kirja ottaa kantaa vanhusten oloihin, etenkin siihen kuinka kallista on asua kodissa, jossa jokainen palvelu maksaa. Varsinkin yksityisellä puolella, jossa tietenkin tavoitellaan myös huomattavia voittoja omistajille. Enemmän kyseessä on kuitenkin kepeä ja hyväntahtoinen tarina yhdenlaisista jääräpäistä, jotka saavat hassun idean ja säntäävät sitä toteuttamaan. 

Kakkus, kiitos! on saamassa jatkoa, ruotsiksi on ilmestynyt Låna är silver, råna är guld, joten suomennos saattaa olla jo tekeillä. Luulenpa lukevani senkin, sillä ykkösosa oli varsin riemastuttava kokemus.

Keinutuolikoplaa on luettu muuallakin, arvion ovat tehneet ainakin Arja, Nina, Norkku ja Krista.

3 kommenttia:

  1. Henna, onnittelut! Voiti synttäriarvonnassani olleen yllätyskirjan ja nyt odottelen, että laitat osoitteesi sähköpostiini joannavonscarlett@gmail.com :)

    VastaaPoista
  2. siis voitit, jäi toinen tee matkalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, ihanaa, jännittävää! :) Lähetin viestin heti :)

      Poista