tiistai 16. kesäkuuta 2015

Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento

Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento
Johnny Kniga 2015
288 s.









Sibelius-juhlavuosi jatkuu, ja ilokseni huomasin että myös rouva Sibelius on saanut huomionosoituksen, kirjan. Harmi vaan, että kirjassa on tyydytty kokoamaan yhteen aiemmin julkaistua. Koska olen lukenut paljon sekä Sibeliuksen lähipiiristä että Järnefeltin perheestä, ei kirja tarjonnut minulle mitään uutta. Näin ollen se oli pieni pettymys.

Odotin, että kirja olisi tuonut esiin uusia puolia Aino Sibeliuksesta. Painettujen lähteiden lisäksi Kirves on hyödyntänyt Sibeliusten tyttärentyttären Marjatta Kirveen haastattelua. Kuitenkin minulle jäi "oppikirjamainen" tuntu; Ainon sanotaan olleen jonkinlainen tai tehneen jotain, sitten sanottu vahvistetaan viitteellä. Mukana on todella paljon pätkiä kirjeistä, kirjesitaatit ovat melko pitkiä, ne vievät useimmiten noin puolet sivusta. Vajaan kolmensadan sivun aikana on liki 700 viitettä, se on mielestäni hurjan paljon. Ikävä kyllä jää olo, että kirjailijalla itsellään ei ole sanottavaa, ei mitään lisättävää, ei tulkintoja. Kirjassa vain toistetaan asioita, joista joku muu on aiemmin kirjoittanut.

Minulle jäi myös sellainen fiilis, että Aino Sibeliuksesta kertovassa kirjassa Aino Sibelius on sivuhenkilö. Kovin usein häntä kuvataan miehensä kautta:

Janne oppi kirjeiden kautta tuntemaan tulevan vaimonsa luonteen. Itselleenkin ihmeeksi hän oli Ainon tavattuaan omien sanojensa mukaan muuttunut immuuniksi toisille naisille.

(...)

Janne tiedosti varhain morsiamensa erityislaadun, Aino oli suorastaan taivaallinen ilmestys muihin naisiis verrattuna. Aino edusti hänelle naiseuden äärimmäistä puhtautta, jota hän vaati rakastetultaan.

(...)

Jannelle Ainon rakkaus oli muodostunut suoranaiseksi elinehdoksi. Tuntuu, että ilman Ainoa ja hänen hyväksyntäänsä Jannea ei olisi ollut olemassakaan. 

(...)

Janne iloitsi siitä, että Aino halusi olla mukana miehensä luomistyössä ja tukea häntä silloinkin kun säveltäminen ei sujunut toivotulla tavalla. 

Ehkä enemmällä sivumäärällä olisi saatu Ainosta monipuolisempi kuva. Nyt hänen lapsuutensa ohitetaan tyystin eikä nuoruusajastakaan ole juuri muuta kuin rakastuminen ja kihlautuminen. Aikuisuutta määrittää poissaolevan miehen kaipuu, stressi raha-asioista ja terveysongelmat. Kirja nojautuu liikaa kirjeisiin; tuntuu kuin Aino olisi vain istunut kotona odottamassa miehen paluuta maailmalta. Mitään emme saa tietää ajasta, jonka Sibeliuksen viettivät yhdessä. Janne on poissa ja kirjeet sinkoilevat, sitten hän tulee kotiin, hups vaan Aino on taas raskaana ja Janne maailmalla. Todellakin tällainen kuva tulee, että mies piipahti kotona ja lähti taas, aivan kuin he olisivat olleet koko avioliittonsa ajan erillään satunnaisia lyhyitä ajanjaksoja lukuunottamatta.

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta. Joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia siinä on, muun muassa sellainen että Jeanin viftausreissu saattoi tarkoittaa viiden päivän känniputkea. Silti, Ainon rooli kirjassa jäi minun mielestäni aivan liian ohueksi ja yksipuoliseksi. 

Kirjan ovat lukeneet myös Marjatta Mentula ja Mai Laakso, he ovat tykästyneet siihen huomattavasti minua enemmän.  


4 kommenttia:

  1. Kappas vain, sinä olet paljon kriittisempi kuin minä tämän kirjan suhteen. Minulle ne kirjeet kertoivat paljon. En ole kyllä lukenut ennen mitään Sibeliusten elämästä, joten kaikki oli minulle uutta.
    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SuviSirkku Talas on toimittanut monta kirjaa Sibeliusten ja Järnefeltien kirjeenvaihdosta, olen lukenut lähes kaikki. Varsinkin Ainon ja Jannen kihlausajan kirjeet ovat kiinnostavaa luettavaa. Olen tosiaan lukenut myös Juhani Ahosta, Pekka Halosesta, Akseli Gallen-Kallelasta, Robert Kajanuksesta ym. Sibeliusten aikalaisista, ja Ainostakin on kirjoitettu monissa kirjoissa ainakin jotain. Siksi koin että en saanut hänen persoonaansa lisää tämän kirjan kautta.

      Poista
  2. Alkuun ajattelin, että tämähän kertoo enemmän Jannesta eikä Ainosta, kunnes ymmärsin, että aika oli sellainen, jolloin miehelle sallittiin kaikenlaista, mutta naisen piti pysytellä kotona ja hoitaa lapset ja talous. Kirjassa Ainon kuvaus tuli todellakin pitkälti Jannen näkökulmasta katseltuna. Kyllähän sieltä nousi periaatteessa se köyhyydessä ja rahapulassa elävä neron tukija ja kannattelija, mutta myös ne masennuskaudet, joita oli jo nuoruudessa. Aino oli valinnut osansa ja piti siitä tiukasti kiinni. Olihan hänen elämässään myös onnellinen kausi, kun Janne ei juonut, josta hän oli kiitollinen.
    Ehkä tällainen historiallinen elämänkerta on vaikea kirjoittaa neron vaimosta, kun kaikki tieto on kaivettava kirjeenvaihdosta. Olihan siinä käytetty aika paljon lähdetietoja, kirjoja, mutta kyllä minä löysin kirjasta sen inhimillisen naisen, vaimon, joka rakasti ja tuki sekä eli pitkän yhteiselämän humputtelevan Sibeliuksen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut olla kummallakaan helppoa mutta lämpö ja läheisyys välittyvät yhteiskuvissa vuosien varrelta. Kyllä sen täytyi olla tosirakkautta, joka sitten todella kesti kaiken.

      Silti olisin kaivannut tietoa Ainon liikkeistä, vaikka yhdessä Jannen kanssa. He kuitenkin viettivät kesiä perheen kanssa milloin missäkin, ja toisaalta Tuusulanjärvellä Aino vietti aikaa naapureiden kanssa. Nyt on mielestäni liikaa Ainolaa ja liian vähän sitä mitä tapahtui seinien ulkopuolella,

      Poista