tiistai 19. tammikuuta 2016

Kuvakirjakaksikko: Yökirja & Koira nimeltään Kissa

Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja
Tammi 2015
33 s.

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa
Teos 2015
32 s.





Sattui hassusti niin, että luin kirjat peräkkäin ja huomasin että niistä on vallan sopivaa kirjoittaa yhdessä. Molemmissa kerrotaan koskettava tarina erilaisuudesta ja yksinäisyydestä.

Inka Nousiaisen kirjoittama ja Satu Kettusen kuvittama Yökirja kertoo kuusivuotiaasta Kuu-tytöstä, joka on allerginen auringonvalolle. Hän ei voi mennä päivällä ulos muuten kuin avaruuspukuun pukeutuneena. Sen sijaan öisin hän voi liikkua vapaasti. Eräänä yönä hän tapaa Raa-nimisen tytön ja tämän Suru-koiran. Öistä tulee Kuun ystäviä, silloin hän tuntee olevansa kuin kuka tahansa pieni tyttö.


Minulle tulee välillä hiljainen olo ilman mitään syytä. Ja joskus siitä hiljaisuudesta tulee niin iso ettei sille ole kotonani tilaa. Siksi minun on vietävä Hiljaisuuteni muualle, sinne missä se parhaiten viihtyy. Minä vien Hiljaisuuteni Raan luokse.

Me tapaamme Raan kanssa aina öisin. Meidän ei tarvitse erikseen sopia, me vain löydämme pimeässä toisemme. Löydämme toisemme sorakuopalla ja sammakkolammella ja tiheässä metsässä jossa asuu myös Pöllö. Pöllö joka tietää Kaiken Tärkeän ja etenkin Vähemmän Tärkeän sillä Vähemmän Tärkeä se vasta tärkeää onkin.

Tomi Kontion kirjoittamassa ja Elina Warstan kuvittamassa Koira nimeltä kissa - teoksessa päähenkilö on äitinsä hylkäämä tyttökoira, jonka nimi tosiaan on Kissa. Äiti on nimennyt Kissan Kissaksi, koska kissat ovat itsenäisiä selviytyjiä. Kissa lähtee kulkemaan pitkin Suomea, päätyen lopulta Helsinkiin. Siellä hän tapaa pahvilaatikossa nukkuvan miehen, puliukon nimeltä Näätä. Mies ja koira ystävystyvät, ja yksinäisyys katoaa.

Minä asetuin asumaan Kontulaan, joka on Helsingin lähiö. Kontulassa on korkeita taloja ja matalia taloja, pitkiä taloja ja lyhyitä taloja. Kontulassa on paljon ihmisiä ja paljon koiria. Ja nyt sinne tuli yksi koira lisää. Koira, jonka nimi oli Kissa.

Minä välttelin ihmisiä, koska olin kuullut äidiltäni, että ihmisiin ei kannata luottaa. Mutta niin äiti sanoi kaikista. Älä luota kehenkään tai mihinkään. Älä luota ihmisiin, sammakoihin tai lintuihin. Älä luota lampaisiin tai lehmiin. Älä luota edes toisiin koiriin, etenkään jos ne ovat poikakoiria eli koiraita. Mutta älä myöskään luota tyttökoiriin eli naaraisiin, ne ovat narttuja. Äläkä luota kissoihin.

Minä olin tyttökoira, jonka nimi oli Kissa. Minä en luottanut itseeni.


Pidin molemmista kirjoista kovasti. Tarinat ovat surumielisiä, haikeita ja koskettavia mutta samalla valtavan kauniita. Vaikka on kurjaa, on aina myös toivoa. Sekä Nousiainen että Kontio ovat luoneet maailman, joka kouraisee lukijaa syvältä. Nämä ovat sanamääräänsä hurjasti suurempia tarinoita. Herkkä kuvitus tukee sanaa täydellisesti. 

Yökirjasta on kirjoitettu myös Kirjanurkkauksessa, Koira nimeltä kissa on luettu blogeissa Sininen keskitie, Kirjanainen ja Värikäs päivä Lastenkirjablogi.

4 kommenttia:

  1. Koira nimeltään Kissa on ollut haaveissa lukea lasten kanssa. Pitääpä bongailla sitä nyt aktiivisemmin. Yökirjakin vaikuttaa kiinnostavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen molempia! :)

      Poista
  2. Tomi Kontio & Elina Warsta on takuuyhdistelmä. Oiva kertomus siitä, ettei "rahan vankina" oleminen ole mikään tavoite ja vaikka siinä ainoassa taskussa sattuisi olemaan reikä olemme silti ihmisiä ja ystäväksi kelpaavia. Sydämensulattava teos, joka herätti kelpo keskustelun 4-7 -vuotiaiden Juniorimurmeleiden kanssa. Kiitos "Yökirja"-vinkistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiinnostavaa lukea muista blogeista, että lapset halusivat lukea kirjaa yhä uudelleen. Ei mikään helppo aihe mutta loistava toteutus!

      Kiva jos Yökirja löytää uusia lukijoita :)

      Poista