sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerus 2016
215 s.









Jukka Viikilän uutuusteos Akvarelleja Engelin kaupungista oli minulle yksi kirjakevään odotetuimmista, ja ilokseni voin sanoa sen ylittäneen kaikki odotukset. 

Saksalainen arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel on kutsuttu Helsinkiin rakentamaan kaupunkia. Engel on samaan aikaan innoissaan ja hiukan kauhuissaan. Voiko arkkitehti saada parempaa mahdollisuutta kuin rakentaa kokonaisen kaupungin? Voiko olla hienompaa kuin nähdä rakennusten heräävän eloon, siirtyvän paperilta ulos? Toisessa vaakakupissa on perhe. Viihtyykö vaimo Helsingissä, Berliinistä nähden syrjässä? Tervehtyykö sairas Emilie-tytär tuulisessa ja koleassa maassa?

Engel on luvannut Charlotte-vaimolleen, että he viipyvät Helsingissä kuusi vuotta. Sen jälkeen he voivat palata Saksaan. Toisin käy. Keisarit vaihtuvat, suunnitelmat muuttuvat, Helsinki rakentuu pieni pala kerrallaan. Työn odotteluvaiheessa Engel piirtää ja rakennuttaa perheelle talon. Niin heistä tulee osa Helsinkiä.

Yökirjaksi kutsumissaan vihkoissa Engel kirjoittaa tuokiokuvia elämästään ja työstään. Merkintöjä on pitkältä ajalta, vuosilta 1816-1840. Pienissä teksteissään hän pohtii niin suuria kuin pieniä asioita.

16. TOUKOKUUTA 1816

En saanut unta ja avasin hetkeksi ikkunan. Kaupunki ei ole äänetön, vaikka niin ensin kuvittelee. Aina on jokin toista vähäisempi hiljaisuus, joka liittyy seuraavaan, ehkäpä jo korvin kuultavaan. Äänten ketju jatkuu, se on ollut täällä vuosisatoja. Tällä tavalla, ikkunan sulkemisen äänellä, minä olen yhteydessä paitsi menneeseen myös tulevaan elämään.

(...)

27. LOKAKUUTA 1818

Schinkelin teatterilla Berliinissä on kaksi rakennusmestaria, neljä työnvalvojaa ja mitä taitavinta muurarimestaria. Melkein naurattaa, kun ajattelen, että minä täällä yksikseni rakennan kokonaisen kaupungin. 

(...)

12. TAMMIKUUTA 1821

Tämä on kirkontekijän ensimmäinen ja tärkein oppi. Piirrä kirkkosi niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta.

(...)

12. TOUKOKUUTA 1825

Ensimmäisistä kolmestasadastakymmenestä salkoruusun taimesta selvisi talven yli vain seitsemän. Nämä seitsemän ruusua ovat silmäteräni. Niiden sitkeä kauneus kesti talven koettelemukset niin kuin taisin itsekin kestää. Kaikki kasvattavat keskisessä Euroopassa salkoruusuja, koska on kuultu salaneuvos Goethen harrastaneen niitä puutarhassaan, mutta kuka saa ne kasvamaan täällä pohjoisessa? On olemassa kauneuden muotoja, jotka kestävät kaikkein ankarimpiakin olosuhteita, ja voisinpa yltyä sanomaan, että tietyt harvinaiset kauneuden ilmentymät syntyvät ainoastaan kaikkein vaativimmissa ympäristöissä.

On etsittävä näitä hiljaisia vapauden alueita. On kuunneltava kukkien hiljaisuutta, rakennusten hiljaisuutta. Täällä kivet vaikenevat kaikesta, puutkin humisevat vain lämpimään aikaan ja silloinkin peittääkseen hljaisuutensa. Suurtorin piirsin hiljaiseksi toriksi. Siellä ei pidetä markkinoita. Äänettömyden rikkovat ani harvat seremoniat ja armeijan näyttäytymiset, sen jälkeen lammen pinta taas sulkeutuu niin kuin taruolennon silmä.

Viikilä on aiemmin kirjoittanut kaksi runokokoelmaa, ja runoilijuus näkyy myös romaanissa. Kokonaisuus on paljon suurempi kuin sanojensa summa. Monet lauseet ovat jopa aforistisia, haastaen lukijan pohtimaan ja oivaltamaan asioita.

Mielestäni Helsinki on kirjassa toinen päähenkilö, ei vain tapahtumapaikka. Engel havainnoi sitä, mutta ei siltä kannalta miltä se näyttää vaan millainen se on, kuka se on. Helsinki on hänen lapsensa, joka kasvaa, kehittyy, etsii muotoaan.

Akvarelleja Engelin kaupungista on tavattoman kaunis kirja niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Jenni Noposen suunnittelema kansi on ihan mielettömän hieno. Jukka Viikilän teksti luo kiehtovan katsauksen kahdensadan vuoden takaiseen Helsinkiin ja arkkitehti Engelin sielunelämään. Kieli on kaunista ja persoonallista ilman turhia koukeroita. 


Etsiessäni blogiarvioita huomasin, että vuonna 2012 Radioteatteri on esittänyt Jukka Viikilän kuunnelman Akvarelleja Engelin kaupungista. Harmittelen kovasti, ettei kuunnelma ollut Areenassa enää kuunneltavissa. Olisi ollut valtavan kiinnostavaa kuunnella se! Mutta sen ehkä saa luettavaksi; Wikipedia tietää kertoa että kuunnelmat Olen kuullut on kaupunki tuolla ja Akvarelleja Engelin kaupungista on julkaistu vuonna 2013 ntamon toimesta, yhteisniteenä nimeltä Kuullut kaupungit.


 

2 kommenttia:

  1. Täytyypä laittaa myös lukulistalle Kuullut kaupungit, löytyy ainakin meidän maakuntakirjastosta Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain sen tällä viikolla mutta vielä en ehtinyt lukea. Kiinnostavaa nähdä millainen tarina on, kun se koostuu pelkistä puheenvuoroista ja muu on vasta tulossa. En ole koskaan ennen lukenut kuunnelmia, hauskaa aloittaa tällä kaksikolla.

      Poista