sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Tim Walker: Lost in Suomi. Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia

Tim Walker: Lost in Suomi. Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia.
Englanninkielinen alkuperäisteos Lost in Finland. When I married into a Finnish Family (2016)
Käsikirjoituksesta suomentanut Maija Kauhanen
Kuvitus Karoliina Korhonen
S&S 2016
207 s.





En tiedä onko jonkinlaista masokismia, mutta jostain syystä on äärettömän kiinnostavaa ja hauskaa lukea ulkomaalaisten kokemuksia Suomesta ja suomalaisen kulttuurin eri piirteistä. Onhan niitä jokusia kirjoitettu, tiedättehän, Roman Schatz, Wolfram Eilenberger, Dieter Hermann Schmitz... Ja uusimpana Tim Walker kertomuskokoelmallaan Lost in Suomi.

Amerikkalainen Walker rakastui suomalaiseen naiseen ja eipä aikaakaan kun sai tämän puolisokseen. Ensimmäinen lapsi syntyi Yhdysvalloissa, mutta sen jälkeen oli aika muuttaa Suomeen. Vaikka Walkerilla oli jonkin verran tietoa maasta jo etukäteen - kiitos etenkin lapsuusajan kummallisille naapureille Kivisille - eikä kulttuurishokki siten ole hirveän suuri, tulee eteen kuitenkin kummallisuus toisensa jälkeen.

Vilmakin kertoi oppineensa matkustamaan kaupungin bussilla kahdeksanvuotiaana. Kerran hän kysyi minulta, milloin olin ensimmäistä kertaa ollut yksin yötä kotona. Mietittyäni hetken totesin, etten - tietääkseni - ollut viettänyt ainoatakaan yötä yksin lapsuudenkodissani.

Vilman mielestä se oli hulluinta, nitä hän oli ikinä kuullut. Hän kertoi minulle olleensa noin  yhdentoista, kun nukkui ensimmäistä kertaa yksin kotona perheen ollessa muualla.

Monta vuotta myöhemmin Vilman pikkusisko meni naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa, ja minä kysyin häneltä samaa: "Milloin vietit ensimmäistä kertaa yön yksin kotona?" Kuten minäkään, lankoni ei muistanut yhtäkään kertaa, jolloin olisi ollut yksin yötä lapsuudenkodissaan.

(...) 

Olen huomannut, että suomalaisia kiinnostaa paljon enemmän tervehtiä koiraamme kuin tervehtiä meitä.

(...)

Vuosien varrella olen kuullut suomalaisten puhuvan erilaisista rauhoista, joita tarvitaan: joulurauha, saunarauha, ruokarauha, kakkarauha... Suomessa tuntuu, että jokaiselle tilanteelle on oma rauhansa, jota tulee kunnioittaa, ja se saattaa selittää, miksi tuntemani suomalaiset vaikuttavat niin rauhallisilta. 

Minun kotimaani on tässä asiassa aivan erilainen. En muista yhtäkään kertaa, jolloin minua olisi Yhdysvalloissa vaadittu kunnioittamaan jotakin erityistä rauhaa. Toisin sanoen: Yhdysvalloissa juhlimme itsenäisyyspäiväämme ilotulituksin, siinä missä Suomessa juhlitaan itsenäisyyspäivää sytyttämällä kynttilöitä ja muistamalla kuolleita - lähes täydessä hiljaisuudessa.

Tämän, kuten muidenkin vastaavien kirjojen, paras anti on niiden oivaltavassa tarkkanäköisyydessä. Lukiessa naurattaa: aivan totta, tarkemmin ajatellen tämä on tosi outoa ja hassua, tuota en olekaan ajatellut noin... Muutaman sivun mittaisissa tarinoissa Walker marssittaa lukijan eteen joukon omituisia ihmisiä ja tilanteita, jotka kuitenkin ovat samalla niin tuttuja ja jokapäiväisiä. 

Pidän erityisesti siitä, kuinka paljon Walker tekee vertailua kahden kotimaansa välillä. On kiinnostavaa lukea, miten asiat ovat ja mitä tehdään Yhdysvalloissa. Tulee tietty vastavuoroisuuden tunne: ei pelkästään naureta suomalaisille vaan huomioidaan myös niitä juttuja jotka toimivat erityisen hyvin, samalla kertoen amerikkalaisten tavoista. Se tuntuu hyvältä. 

Lost in Suomi on luettu myös blogeissa Kirjanurkkaus ja Suvikukkasia. Kirjalla kuittaan Helmet-lukuhaasteesta kohdan "maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja". 

6 kommenttia:

  1. Tämä olikin mennyt multa ohi, pitääpä varata kirjastosta. Kannattaa kokeilla myös Diana Websterin kirjoja, jos teema kiinnostaa enempi!

    VastaaPoista
  2. Meille niin tuttuja juttuja, mutta varmasti muualta muuttaneelle voi olla aikamoisia kulttuurieroja. Kuulostaa hauskalta kirjalta :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella miten outoa onkaan esimerkiksi tuikitavallinen lakanan viikkaaminen! :D Kyllä tämä oli hauska, eikä liian pitkä että olisi tullut toiston tuntua.

      Poista
  3. Jos se on tämä suomalaisten surkea itsetunto, miksi me tykätään lukea mitä tänne muuttaneet on meistä ja meidän tavoista ja käytännöistä mieltä. Minäkin nimittäin haluan lukea tämän 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hauskaa nauraa itselleen ja tutuille asioille, varsinkin kun tässä niitä on käsitelty ja ihmetelty lempeästi. :)

      Poista