maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kirjailijavieraat: Miten kirjani ovat syntyneet

Jyrki Vainonen
Tampereella pääkirjasto Metsossa oli tänään mielenkiintoista ohjelmaa. Otsakkeella "Miten kirjani ovat syntyneet" kuultiin Juha Siron, Reidar Palmgrenin ja Riikka Pulkkisen keskustelua, haastattelijana tai pikemminkin kellottajana toimi Sari Peltoniemi :) Aluksi Kirjailijaliiton puheenjohtaja Jyrki Vainonen lausui avaussanat, hän kertoi että Kirjailijaliitolla on tänä vuonna juhlavuosi, mittariin tulee 120 vuotta. Tämäniltainen tapahtuma oli osa sarjaa, viime viikolla vastaava oli Turussa ja kiertue jatkaa Jyväskylään, Kuopioon ja Ouluun. 

Sari Peltoniemi oli varannut joukon kysymyksiä mutta vastauspuheenvuorot venyivät varsin pitkiksi ja kirjailijoiden välinen keskustelu oli vilkasta. Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka erilaisia käytäntöjä ja kokemuksia on. Siron ensimmäinen runokokoelma oli luvattu julkaista mutta ei tiedetty koska, mutta kun hän lähetti mukaan sikermän uusia runoja niin kustantajan mielestä se oli parempi ja kirja julkaistiin seuraavana syksynä. Palmgren sai esikoisellaan mainetta, jolloin selvisi että toisessa kustantamossa hänen käsikirjoituksensa oli unohtunut jonnekin. Pulkkinen oli esikoisteoksensa julkaistuaan Joel Haahtelan kanssa Reeperbahnilla jossa tulivat heitetyksi baarista ulos; hän tuumi että tämä on nyt sitä kirjailijaelämää. 

Juha Siro ja Sari Peltoniemi
Kiintoisaa oli myös kuulla kirjailijoiden työskentelytavoista. Pulkkinen oli aluksi ajatellut, että kaikki laitetaan kansien väliin. Sittemmin hän on päässyt tilanteeseen, jossa materiaalia voi jäädä paljonkin yli. Palmgrenille on käynyt päinvastoin, ensimmäisen kirjan myötä jäi paljonkin yli mutta kerta kerralta vähemmän. Siro keräilee hyviä lauseita, jotka joka pysyvät hyvinä ja tulevat käyttöön tai osoittautuvat vähemmän hyviksi ja deletoidaan. Hän myös kirjoittaa rinnakkain runoa ja proosaa. 

Runouden tilaa pohdittiin vähän pidemmältikin. Monet kustantamot julkaisevat aina vaan vähemmän runokirjoja, mutta toisaalta kustannuskentälle on tullut monia pienempiä toimijoita. Mietittiin myös, miten digitalisaatio vaikuttaa runouteen. Onko meillä kohta runotubettajia, jotka kenties elävät tekstin tässä ja nyt ilman että se koskaan päätyy paperille?

Illan mieleenpainuvin lausahdus tuli Riikka Pulkkiselta. Hän kertoi 3-vuotiaasta tyttärestään, joka nyt elää miksi-vaihetta. Pulkkisen mukaan tytön jokainen lause on melkein kuin runo. Hän pohti, että ehkä jokaisessa lapsessa elää mahdollisuus tulla kirjailijaksi. Hieno ajatus. 

Reidar Palmgren ja Riikka Pulkkinen
Pidin tilaisuuden lämminhenkisestä tunnelmasta. Sali oli suhteellisen pieni, joten yleisö istui kirjailijoiden lähellä. Intiimiyttä tuli siitäkin, että kaikki kertoivat erinäisiä sattumuksia ja kommelluksia elämästään ja kirjailijuudestaan. Vaikka kyseessä oli näennäisesti kirjailijoiden haastattelu, oli keskustelu vapaata ja tunnelma iloisen rento. Naurua riitti niin esiintyjillä kuin yleisöllä. Ja bonuksena jaossa oli hienoja Kirjailijaliiton kangaskasseja!



Tänään taas huokaisin, että onpa kivaa asua Tampereella ja vieläpä näin lähellä keskustaa että kulttuuririennot ovat kävelymatkan päässä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti