lauantai 27. toukokuuta 2017

Tua Forsström: En kväll i oktober rodde jag ut på sjön: dikter

Tua Forsström: En kväll i oktober rodde jag ut på sjön: dikter
Schildts & Söderströms 2012
43 s.









Finladssvenska läsutmaningen on edennyt toukokuuhun, jonka teemana on "poesi tryckt efter år 2002". Tällä kertaa kirjan valinta ei ollut helppo. Kotikirjastossamme ei ole ruotsiksi kuin muutama runokirja, ja ne on painettu haastetta ajatellen liian kauan sitten. Siispä tutkailin tietokannasta Pirkanmaan tarjontaa ja päädyin Tua Forsströmin teokseen En kväll i oktober rodde jag ut på sjön. Valintaperusteena tällä kertaa lähinnä kirjan kaunis nimi ja viehättävä kansi. 

Mörkret, regnet, vänligheten
En kväll med rosor som dalar till bottnen
långsamt en frusen gata i Mejlans en alldeles vanlig kväll

Näin kirja alkaa, ja ainakin minun innostukseni heräsi välittömästi. Yksittäiset sanat ovat kauniita, ja yhdessä ne luovat hyvin visuaalisen ja vahvatunnelmaisen tuokiokuvan. Tulee olo, että lukija on itse sateisella kadulla Meilahdessa. Minulle runon ruusut ovat punaisia, tuoden väriä keskelle pimeää ja jääriitettä.

Avausrunon sanat ja tematiikka toistuvat läpi koko kirjan. Lukiessa on turvallinen olo. On pimeää ja tummia värejä mutta myös ruusuja, jotka minulle ovat tässä aina vaan yhtä kirkkaanpunaisia. On jäätä ja lunta mutta samalla lämpöä, lähdön tunnelmaa ja paluun odotusta. 

(Flicka i gula stövlar)

Det snöade för första gången
den sextonde december i Brunakärr
   väldiga milda flingor som smalt på fläcken
Flickan i gula stövlar sprang längs vägkanten
  och backade försiktigt i sina blöta spår
Det finns kanske platser inom oss där vi inte har varit?
Hon mumlade för sig själv, hon såg så lycklig
  och koncentrerad ut. Vi dras till allt som
besitter en hemlighet, jag skall berätta
  för dig när vi ses. Faller den milda belysningen

Runojen lukeminen ei ole helppoa, ei millään kielellä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Yhtä oikeaa tulkintaa ei ole, eikä lukijan tarvitse tietää mitä kirjoittaja on halunnut sanoa. Lukija on vapaa nauttimaan lukemisesta, keskittymään kieleen ja runon kuviin. Tämän kirjan kohdalla tuntui jo kahden ensimmäisen runon jälkeen siltä, että luettuani loppuun aloitan saman tien uudelleen. Forsströn kirjoittaa kaunista kieltä, sanoja joita haluaa makustella uudelleen ja uudelleen. Tunnelma on haikea mutta lämmin, pimeyden ja sateen keskeltä pilkahtelee iloa, valoa ja värejä. Vaikka sivumäärä on pieni, on kyseessä suuri kirja. 

Kesäkuussa seikkaillaan fantasiamaailmassa, joskin lohikäärmeettömässä. Aiheena on "en fantasybok som inte verkar innehålla några drakar". Tähän kohtaan ajattelin lukea Ritva Toivolan teoksen, joka ruotsiksi käännettynä on nimeltään Tomas Björnhjärta. Katsotaan toteutuuko ajatus vai osuuko tielle muita vaihtoehtoja.

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että olet lähtenyt tähän haasteeseen mukaan. Itsekin harkitsin, mutta on näitä haasteita jo siinä määrin, että passasin.

    Forsström on ihan mun lempirunoilijoita ja nimenomaan ruotsiksi. Vaikka käännökset olisi kuinka hyviä, haluan aina lukea häntä alkuperäiskielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin että tästä ehkä selviää kun on vain kirja per kuukausi luettavaa. Tiukille menee silti, samoin kuin muiden haasteiden kanssa. Eikä ole edes kesälomaa jolloin korjaisi tilannetta... Täytyy toivoa ettei tule perinteistä heinäkuista lukujumia.

      Olen lukenut aika paljon nykyrunoutta mutta lähinnä suomeksi kirjoitettua. Forsströn oli ilahduttava uusi tuttavuus, täytyy ehdottomasti lukea lisää. Kotikirjastossa on suomennettuja mutta Tampereelta löytynee kirjat ruotsiksi. Ja ehdottoman kiva juttu että lukuhaasteessa on mukana myös runous!

      Poista