sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Reissussa: saksalainen vappu

Taas oli aika lähteä riiuureissulle :) Lentojen aikataulut ja hinnat ei osuneet ollenkaan kohdilleen, joten pääsin matkaan melkein vuorokautta myöhemmin kuin olisin halunnut. Olin reissussa vain lauantai-iltapäivästä tiistai-iltaan. Frankfurtiin laskeuduttiin puoli neljän maissa iltapäivällä. Mutta kas, mies oli noussut väärään junaan ja tuli kentälle mutkan kautta, vajaa tunti laskeutumiseni jälkeen. Eipä siinä mitään, koneelta oli bussikuljetus terminaaliin ja sitten vielä piti kävellä juna-asemalle, joten odotusaikaa jäi vain puolisen tuntia. 

Frankfurtissa käveltiin Main-joen vartta. Sanoin että haluan kuvata viherterapiaa, Tampereella kun on hädin tuskin silmuja puissa ja kukista näkyvissä juuri ja juuri leskenlehdet ja sinivuokot. Käytiin syömässä ihan perussaksalaisessa ruokapaikassa, joskin näin lämpimään aikaan pääsimme ulos istumaan.

Söin yhden parhaista salaateista ikinä. Paria lajia vihreää salaattia, kurkkua, kanaa, parsaa, pestoa ja mansikoita. Päätin välittömästi, että kunhan saadaan Suomessa kotimaiset mansikat kypsäksi niin laitan niitä kaikkiin salaatteihin. 

Ruuan jälkeen käveltiin paikallisjuna-asemalle, hypättiin junaan, matkustettiin Hanaun asemalle jossa vaihdettiin pikajunaan. Perillä Göttingenissä oltiin iltayhdentoista jälkeen. 

Sunnuntai oli kohtalaisen kaunis päivä. Lähdimme puolenpäivän maissa kävelemään Kaiser Wilhelmin puistoon. Ihanaa vehreää leveää polkua. Koko matka ylämäkeä kohti Bismarck-näkötornia. Matkalla tuli joitakin sadekuuroja, mutta puusto oli niin tiheää että emme kastuneet. 

Näkötornilta kävelimme jonkin matkaa alaspäin, kohteena paikallinen Biergarten ja päiväolut siellä. Aika mielenkiintoinen kokemus, kun on tottunut Suomen terasseihin. Biergartenin luona sattui olemaan esteratsastuskilpailut, joten jäimme sinne istuksimaan joksikin aikaa.


Päiväoluen jälkeen lähdimme käveleksimään lisää. Lähistöllä on sekä villisika- että peura-aitaus. Etsi kuvasta villisika:

Aitauksessa oli kymmenkunta villisikaa, yksittäin tai kaksittain. Hyvin näyttivät viihtyvän ihanan mutaisessa ympäristössä, eivätkä piitanneet ohikulkevista ihmisistä laisinkaan. Kuulemma laumasta teurastetaan vuosittain muutama sika, jotta kanta pysyy suunnilleen samankokoisena koko ajan. Joulun alla tarjolla on villisianlihaa. 


Peura-aitaus on suuri. Aita kulkee kävelytien viertä pitkän matkaa, mutta itse peurat olivat kokoontuneet alueen keskelle, ainoalle avoimelle paikalle. Sielläkin ne olivat perimmäisessä nurkassa, varjossa auringolta. Oli aika hauskan näköistä, kun ruohotupsujen joukosta pääsi bongailemaan peuroja:

Osasta näkyi vain pää ja ehkä vähän kaulaa, osasta koko eläin :D 

Palasimme takaisin Biergarteniin, söimme perinteistä ruokaa eli makkaraa sämpylällä. Istuimme kiviaidalla auringonpaisteessa ja katselimme yhä jatkuvaa esteratsastusta. Aika hyvin radan tapahtumista pääsi kärryille, vaikka mitään ei tiennyt ennalta. 

Illansuussa kävelimme kaupungin keskustaan, kohteena intialainen ravintola. Söin sahramiriisiä jossa oli kyytipoikana parsakaalia, kukkakaalia, paprikaa, rusinoita, cashew-pähkinöitä ja vihersalaattia. Annos herätti jonkinlaista epätoivoa. Vaikka kuinka söin, tuntui että keko pienene ollenkaan :D 



Ruuan jälkeen otin paljasjalkaterapiaa. Kesäkengät kun oli jalassa ensimmäistä kertaa sitten viime kesän, niin tietysti hiersivät toisesta jalasta ihon verille. Kadut olivat kyllä niin siistissä kunnossa, että ei paljoa tarvinnut katsella mihin astuu. Illalla kävimme vielä mielenkiintoisessa baarissa. Jos ei olisi tiennyt mitä etsii, sinne tuskin olisi osannut. Yläkerta katutasossa oli asiakkaista tyhjä, alakerrassa oli valkokangas jossa näytettiin rikoselokuva. Kuulemma siinä paikassa näytetään saksalainen rikoselokuva joka sunnuntai klo 20.15. Tällä kertaa kyseessä oli todella kummallinen elokuva. Oli siinä yksi ruumis, mutta isompi osa oli teinien kapinaa ja mielenosoitusta. Vaikka en ymmärrä kieltä, tajusin jotain tapahtumista. Tosin mies sanoi että elokuva oli todella kummallinen ja vaikeaselkoinen. 

Maanantaina nukuimme pitkään, skippasimme aamupalan ja hyppäsimme suoraan lounaaseen. Kotona tehtyä pastaa ja pestoa, nam! Sitten suuntasimmekin taas junalle. Matkustimme takaisin Frankfurtiin ja sieltä edelleen Ober-Ramstadtiin miehen vanhempien luo. Olin ehtinyt sanoa että tähän mennessä tällä reissulla kaikki junat ovat olleet aikataulussa, niin eikös nyt kaukojuna ollut kymmenisen minuuttia myöhässä, ja paikallisjuna sekä lähti kymmenisen minuuttia myöhässä että pysähtyi kesken matkaa kymmeneksi minuutiksi. Tällä kertaa en edes yrittänyt ostaa junalippua, tehtiin suosiolla niin että mies käytti korttiaan. En siis tiedä, olisiko korttini toiminut ensimmäistä kertaa lipunmyyntiautomaatissa. Joka paikassa muualla se kyllä toimii. 

Illan olimme miehen vanhempien luona, oli siis hyvin rauhallinen vappuaatto. Vappupäivä menikin sitten ulkoillessa. Ajoimme Darmstadtiin hakemaan miehen kaveripariskunnan, heidän kanssaan suuntasimme Heppelheimiin, Bergstrassen viinikävelylle. Tämä on saksalainen vappuperinne, kävellään rinteitä ylös alas ylös alas, pysähdytään pisteille ostamaan ja juomaan viiniä. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, ja mukaan voi liittyä keskeltä. Me teimme tällä kertaa vain parituntisen kävelyn, koska aikaa piti jäädä myös ruokailuun. Plus että minun piti olla lentokentällä ajoissa. Pakko oli lähteä tiistaina, koska keskiviikkoaamuna oli meno ensiapukurssille.


Varsin helppo vaellusreitti, risteyksiä ei ollut montaa ja suunta oli merkitty viinilasisymboleilla :) Säätila vaihteli aurinkoisesta pilviseen, välillä oli tuulista, joten aika monta kertaa sai pukea ja riisua takkia. 

Viini oli paikallisen mittapuun mukaan kallista, noin 15 € per pullo. Tällä kertaa meille riitti yksi pullollinen, juurikin hyvin rajallisen ajan takia. Iltapäiväkahden jälkeen poluilla alkoi olla enemmän tungosta. Mietittiin, että nyt ehkä kohdataan niitä, jotka ovat aloittaneet aamulla reitin toisesta päästä. Paljon oli lapsiperheitä vaunujen kanssa, toisaalta myös vanhuksia vaellussauvojen kanssa. 

Aika mieletön kokemus, istuskella viiniköynnösten alla, lipittää valkoviiniä ja katsella maisemia. 


Kävimme välillä syömässä, ja nousimme vielä kerran ylös rinteelle. Puolisen tuntia ehdittiin istua ennen kuin piti lähteä pois. Veimme kaverit kotiin ja suuntasimme lentokentälle. Koneessa huomasin, että takkini jäi odotustilaan. Olisin saaut hakea sen, mutta ovi portille oli jo suljettu. Saa nähdä näenkö takkiani enää. Lentokentän sivujen löytötavaraosio oli saksaksi, enkä löytänyt sieltä sähköpostiosoitetta. Laitoin sitten viestin osion "kritiikkiä ja kehitysehdotuksia" sähköpostiosoitteeseen. Vastaukseksi sain linkin, jossa oli englanninkielinen löytötavarasivu, sain siellä ilmoitettua mitä on kadonnut, koska ja missä. Illalla sitten hengailin Helsinki-Vantaalla siihen asti, että bussin saapumisaika läheni. Lopulta se oli kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta ei onneksi ehtinyt tulla kylmä. Tampereelle saavuttiin klo 1.30. Olisin halunnut mennä taksilla kotiin, mutta tolpalla oli jono eikä yhtään autoa näkyvissä. Päätin sitten kävellä puoli tuntia kotiin. Toiselle tolpalle olisi mennyt reilut 5 minuuttia, joten tuumasin että siinä ajassa olen jo pitkällä kohti kotia. Nukkumaan pääsin puoli kolmelta, ja herätys oli 5.40... Ennen ensiapukurssia kävin hakemassa kahvilasta mahdollisimman ison take away - kupin kahvia, hyvin pärjäsin sen voimalla :)

Nyt onkin Saksan reissut jäissä vähän aikaa. Miehellä on kesällä 7 viikkoa lomaa, ja hän viettää koko sen ajan Suomessa. Onkin siis vaihteeksi tosi pitkät treffit luvassa :) Toivon vaan että kesä olisi lämpimämpi ja vähäsateisempi kuin viime vuonna. 

6 kommenttia:

  1. Kiva kun kävit. Niinpä niin, karnevaaliaika oli ohi , meni jo ajat sitten ja kesti pitempään kuin yhden (Vapun)päivän. Huomasit varmaan, että viini on tärkeä maataloustuote ja viininviljely, valmistus, tutkimus, valvonta ja oppilaitokset kuuluvat maatalousministerön alaisuuteen. Meidän uusi tarmokas, nuori maatalousministrimme on viinitilan tytär Reinin länsipuolelta Begstraßea vastapäätä.Viiniköynnös kasvaa karuilla ja kuivilla, mutta lämpimillä joentöyräillä, missä mikään muu hyötykasvi ei menesty, ja antaa elannon monelle viljelijäperheelle. Viini ei ole hienostelua, mutta 15 €:n pullon pitää olla jo astetta parempaa.
    On jännä seurata ajankohtaista keskustelua Alkon monopolin lakkauttamisesta.Sait varmaan uuden näkökulman siihen keskusteluun. Olen maalta ja minun rakas Suomeni on Turun, Porin ja Tampereen kolmion sisällä. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on saksalainen riesling tullut tutuksi, ja hyväähän se on. Olen myös tykästynyt siihen kummalliseen tuotteeseen, joka on olutta mutta maistuu enemmän siideriltä tai limonadilta. On se suomalaiselle hiukan hämmentävä kokemus, kuinka olut ja viini kuuluvat asiaan, oli tapahtuma mikä tahansa ja oli lapsia mukana tai ei.

      Välillä olen miettinyt että pitäisikö perustaa uusi blogi ihan vaan tätä parisuhdetta ja kulttuurieroja / -yhteneväisyyksiä varten. Joka kerta saa paljon mielenkiintoista keskustelua ja tietoa. Myös toisinpäin; miehen saksalaiset ystävät ovat kyselleet mm. Suomen koulutusjärjestelmästä ja energialähteistä. Joskus tulee olo että apua, en osaa vastata!

      Terkkuja sinne myös!

      Poista
  2. Kiintoisan ja hauskan setin tapahtumia olit onnistunut mahduttamaan riiuureissuusi. Ihan uutta: tuo vappuinen viinikävely, mainio traditio, samoin vekkulia tuo sunnuntainen dekkariperinne.
    Btw. villisika on muutes aika tiukkaa, mutta maukasta apetta, jos sattuu lautasellesi...

    Eloisa kuvakooste siivitti ja kruunasi tämän hyväntuulen nojatuolimatkan; Prosit ja kiitos Sinulle sekä onnistunutta tulevaa yhteistä seitsenviikkoista rupeamaa kesällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viinikävelystä olen kuullut niin paljon että pakko oli osallistua. Ja parempi ehkä näin että oli kotiinlähtö lähellä, ei tarvinnut juoda yletöntä määrää viiniä :D

      Villisikamakkaraa olisi ollut tarjolla kioskissa, huomasin mainoksen vasta sen jälkeen kun oltiin jo ostettu perusmakkarat. Toisella kertaa sitten!

      Kiitos, eiköhän kesä mene kivasti. Kysyin että onko mies koko lomansa täällä vai onko ensin siellä jonkin aikaa, kommentti oli että ei hänellä ole mitään syytä jäädä Saksaan lomailemaan. Lupaavaa! :)

      Poista
    2. Pikkupointtina ja kun ei meille takeita ihmissuhteissa anneta: kulttuuriero voi olla myös rikkaus ja voimavara parisuhteessa:)

      Poista
    3. Niin voi. Toki helpottaa että mies on puoliksi suomalainen ja on viettänyt täällä aikaa. Itse opiskelin saksaa lukiossa mutta kulttuurin tuntemus on kirjoista ja tv-sarjoista, ennen kuin aloin lennellä sinne. Olin kyllä kovin hämmentynyt kun hän joku aika sitten pyysi selittämään mitä tarkoittaa kalsarikänni; että miten kummassa hän voi tietää sellaisen sanan suomeksi?! :D Mutta monia mielenkiintoisia keskusteluja on reissuilla käyty, ja kiva että miehen ystäviäkin kiinnostaa kuulla miten eri asiat ovat Suomessa.

      Poista