lauantai 10. marraskuuta 2018

Teatterissa: Homoäiti Kansallisteatterissa

Kansallisteatteri tekee sen taas. Tyhjentää pääni kaikesta analyyttisestä pohdinnasta ja saa huokailemaan ja hihkumaan: ai että mitä näin! Näyttelijä Katja Küttner ja käsikirjoittaja-ohjaaja Heini Junkkaala tyhjentävät pajatson, kertakaikkiaan.

Homoäiti on monologi äitiydestä. Siitä mitä on arki taaperoikäisen ja vauvan kanssa. Kuinka yksin ei pääse minnekään, kuinka aina joku vaatii jotain. Tarinaa ei näytellä, se kerrotaan. Se luetaan paperista, lauletaan, keskustellaan. Ajoittain Junkkaala hyppää mukaan lavalle, ratkaisu toimii erinomaisesti. 

Küttner on aivan järisyttävän hyvä. Niin pienillä äänen ja asennon muutoksilla hän muuttuu äidistä lapseksi, vanhukseksi, juopoksi; hän on väsynyt, vihainen, suostutteleva... Hän kertoo tapahtumat eläviksi. Musiikkina kuullaan useamman kerran Beethovenin 9. sinfonian toista osaa, ja sitä varioidaan suorastaan uskomattomalla tavalla. Menkää kuuntelemaan, kuinka Küttner puhuu Beethovenin tahtiin. Yhdessä kohtaa tuli jännä fiilis. Ensin oli huutoa, sitten näyttämö pimeni. Ajattelin, että kaipaan Beethovenia, ja arvatkaapa mikä alkoi soida juuri silloin? Musiikin lisäksi näyttelijän ja lavasteiden tuottamilla äänillä on suuri merkitys. Esityksen edetessä aloin suorastaan odottaa, mitä seuraavaksi. On hämmästyttävää, mihin kaikkeen ihmisääni taipuu.

Homoäitiä esitetään Listan-monologin lavasteissa, ainoastaan äänentoistolaitteet on lisätty mukaan. Mielenkiintoinen ratkaisu!   

Itselläni ei ole lapsia, en tiedä kuinka paljon se vaikutti esityskokemukseen. En usko, että se haittasi millään tavalla. Kuitenkin moni tilanne on sellainen, jonka olen nähnyt julkisella paikalla, jonka olen nähnyt tai josta olen kuullut sisareni lasten kanssa. Sisareni on kolmen lapsen äiti, ja hän sanoi että kyllä on niin tuttua mitä hän näki, niin tuttua vaikka lapset ovat jo toisella kymmenellä. Tuttuus ei ole sekään haitaksi, tai ainakin siskoni koki että esitys on "ihan sikahyvä". Tunnelmat vuorottelevat naurusta itkuun, mitä Omapohjan pieni ja intiimi tila korostaa vielä lisää. 


Esityksen jälkeen Junkkaala ja Küttner palasivat hetkeksi kertomaan tunnelmiaan bloggariklubilaisille. Yksi katsojista nosti esiin huomion, että entä jos näytelmän nimi ei viittaakaan pelkästään äidin seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan olisi yksi ihmislaji. Homo sapiens, homoäiti. Tämä herätti minut pohtimaan, että niin se taitaa usein olla, että äiti on oma lajinsa. Tai roolinsa. Äiti on Äiti, hahmo joka nähdään lasten kautta, lasten jatkeena. Kuka on se henkilö, persoona, Äidin sisällä? Hautautuuko hän Äidin ja Äitiyden alle ja pääseekö sieltä koskaan takaisin ihmisten ilmoille sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi? Onko häntä olemassa Äitiyden ulkopuolella? 

Kuvat: Kansallisteatteri / Mitro Härkönen

Homoäiti Omapohjassa 
Näyttelijä Katja Küttner
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Heini Junkkaala
Valosuunnittelu Titus Torniainen
Äänisuunnittelu Harri Kejonen
Listan lavasteet Jukka Huitila

Kiitos Kansallisteatterille bloggaajalipusta. 

6 kommenttia:

  1. Tässähän on mielenkiintoista monen muun asian ohella se, miten omat elämäntilanteet vaikuttavat. Minun kai olisi oletusarvoisesti kokea tämä esitys sillä innostuksella kuin sinä sen koit. Ihan niin ei käynyt, eikä se ole esityksen vika. Varmasti tämä on monelle vahvasti vertaistuellinen kokemus. Tekee kuitenkin mieli sanoa ääneen, että äiti on myös ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yllätyin innostuksestani, ennakko-oletus oli että mahtaakohan äitiysjuttu olla ollenkaan mun juttu. Enkä tiedä olisiko tullut mentyä katsomaan ilman Bloggariklubia.

      Aamen sille, että äiti on myös ihminen. Joitakin Facebook-päivityksiä seuratessa tulee mieleen, että onkohan tällä ihmisellä mitään muuta elämässä kuin lapset, ja mitä sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, jääkö hän ihan tyhjän päälle.

      Poista
  2. Minulla jäi Bloggariklubi töiden takia väliin, mutta esitys kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse kolmen pojan äitinä löytäisi varmaan monta tuttua kohtaa, tai sitten ei, toisinaan huomaan äitien ja heidän kokemustensa myös eroavan toisistaan, vaikka samoja tilanteita ja asioita käydään läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut mielenkiintoista lukea "lapsellisten" bloggareiden kokemuksia. Sellainen fiilis on että minä lapsettomana olen kokenut voimakkaimmin ulkoiset efektit, äidit sisällön. Jokaiselle jotakin siis :)

      Poista
  3. Tosi kiinnostavaa lukea tästä näin monen bloggarin mietteitä, itsehän koin esityksen aika vahvasti mutta en niinkään innostuneesti. Siitä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä, että Küttner oli lavalla todella hyvä ja tekniset ratkaisut kiinnostavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kiinnostavaa! En muista muuta näkemääni esitystä, josta olisi tullut näin erilaisia postauksia, joka olisi koettu näin eri tavoin. Lehtikritiikkejä en ole vielä nähnyt, niitäkin odotan kiinnostuneena.

      Poista