sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin
Kansi: Marjaana Virta
WSOY 2018
luettu e-kirja








Kun vesi heijastuu vedestä on mahdotonta
erottaa sitä mikä heijastuu siitä mikä 
heijastaa

Oijoi millaisella herkkupalalla uusi "lukuvuosi" alkaa! Luin Tuukka Pietarisen runokokoelmaa bussissa matkalla kaupungin toiselle laidalle. Hymyilin, luin hitaasti, palasin vähän matkaa takaisin, jatkoin eteenpäin, palasin alkuun. Monia runoja luin uudelleen, toiset kokonaan, joistakin osan. Tänään luin sen uudestaan.

Suuressa palapelissä he yrittävät asettua
oikein suhteessa
varjoihinsa jotka yrittävät asettua oikein
suhteessa aurinkoon

Pidän hurjan paljon siitä, miten runot rakentuvat. Pidän toisteisuudesta, siitä miten asiat kiertyvät toistensa ympärille erotakseen taas. Miten runot kohoavat kuin vuoren huipulle, josta eivät laskeudukaan toiselle puolelle vaan vierivät takaisin mäen alle, lähtöpisteeseen. Rakastan sitä, miten valtavan isoja asioita kerrotaan vähäisellä sanamäärällä. Joskus riittää yksi sana, että runon koko maailma kääntyy vinksalleen. Kokoelmassa ei ole yhtään turhaa sanaa, ei yhtään tyhjäkäyntiä. 

Hän näki maisemassa ihmisen, muttei
ymmärtänyt
että se oli hän itse

Ihminen katosi ja maisema jäi, mutta hän ei
ymmärtänyt vielä silloinkaan

Jo ensimmäinen runo viritti olon, että voi vitsi tästä kirjasta tulen tykkäämään. Tunsin itseni onnelliseksi lukiessani. Sinänsä hämmentävää, koska runoissa on varsin rajuja asioita yksinäisyydestä, ohi kulkemisesta, hylkäämisestä, maailman ja elämän tuhoutumisesta. 

Tässä on kirja jonka aion hankkia omaksi, olen varma että palaan tähän vielä monta kertaa. 


Helmet-lukuhaasteesta täyttyy ensimmäisenä kohta numero 5, "kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi". Yksin ja toisin oli viime vuonna Hesarin esikoispalkintoehdokkaana. 



4 kommenttia:

  1. Onnelisuuden tunne tuli minullekin tästä lukukokemuksesta. Yksittäisten sanojen voima on valtava tässä kokoelmassa, jossa muutamalla sanalla sanotaan paljon ja kyseenlaistetaan vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että sinäkin olit onnellinen! En muista milloin viimeksi olisin kokenut moista, vaikka paljon hyvinä kirjoja olenkin lukenut.

      Ja olen täysin samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä virkkeestä. Pietarinen on onnistunut löytämään juuri ne oikeat sanat, joilla järisyttää.

      Poista
  2. Riemastunut ja kevyt olo tuli minullekin! Pietarinen on velho ja filosofi <3 Blogissani on runosunnuntai sunnuntaisin, linkitin sinne, sopinee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti sopii :) Viime vuonna intoilin Eino Santasesta ja Raisa Jäntistä, ja nyt tästä, joten voi hyvinkin olla että blogissa esiintyy tänä vuonna runoja ihan säännöllisesti. Runoriemua!

      Poista