Ponto Pocket 2014
358 s.
Emma Sköld – sarjan suomennokset aloitettiin jostain syystä
kolmososasta Avoimet ovet. Luin sen ja tykkäsin, mutta ennen neljättä osaa
Osasto 73 halusin palata sarjan alkuun. Koin tärkeäksi päästä Emman mukaan ihan
alusta saakka. Ykkösosa Vila i frid esitteli Emman perhesuhteet sekä
parisuhteen ja kipupisteet. Pidin siitäkin, mutta postauksen haluan kirjoittaa
kakkososasta Andra andningen.
Kyseessä on jokseenkin poikkeuksellinen rikosromaani. On
kylmä ja sateinen lauantai kesäkuun alussa. Kuten jo vuosia tähän aikaan
kesäkuusta, on Tukholman maratonin aika. Juoksijat lähtevät liikkeelle, mutta
pian yksi lyyhistyy matkalle. Nopeasti selviää, että kyseessä on rikos. Hetkeä
myöhemmin reitin varrelta löytyy toinen ruumis. Poliisille tulee kiire
selvittää, mitä on tekeillä. Ovatko uhrit olleet kohteita vai valikoituneet
sattumalta? Kulkeeko tuhansien juoksijoiden seassa murhaaja? Ennen muuta - onko
uhreja tulossa lisää? Vaikka myrskysää hidastaa valtaosaa juoksijoista, kello
tikittää silti kiivaaseen tahtiin. Emmaa ajaa myös henkilökohtainen syy; hänen
siskonsa on juoksemassa joten hän pelkää Josefinin puolesta.
Poliisi pysyttelee nykyhetken hektisessä tutkinnassa lähes
loppusuoralle asti, mutta lukija kuljetetaan hyvissä ajoin tapahtumissa
taaksepäin. Jotain tapahtui vuosi sitten, minkä seurauksena jotain tapahtui 11
kuukautta sitten, jotain muta 8 kuukautta sitten ja niin edelleen. Tässä juuri
on mielenkiintoinen kontrasti. Nykyhetkessä kello etenee minuutteja, menneessä
kuukauden pari. Menneessä maisemat eivät juuri vaihdu, nykyhetkessä edetään
juoksureitillä tasaisen nopeaan tahtiin.
Emma vill ha chefens fulla uppmärksamhet innan hon
fortsätter. Han verkar väldigt inne i något på dataskärmen framför sig men det
räcker med några sekundens tystnad för att han ska flytta över blicken till
henne.
”Som att
Viktorias tid uppdaterades efter halva loppet.”
”Vänta
lite.” Lindberg ropar högt efter Nyllet, som ser nyfiken ut när han tittar in i
rummet efter en stund.
”Nu förstår jag ingenting”, erkänner Nyllet och Lindberg
tittar uppmanande på Emma. ”Inte jag heller.”
”Antingen
har vi fel namn på offret eller så har förövaren tagit med sig hennes chip och
fortsätter springa med det. Det var I alla fall Lennarts två olika teorier.”
“Det var
som fan”, utbrister Nyllet.
Men Emma är
långt ifrån klar. ”Inte nog med det – det finns bara tre personer som har
nästan exakt samma tid som Viktoria vid halva sträckan: Börje Larsson och
Antonia Karlsson, båda över femtio bast, och Martin Pihl, trettio år.”
Tämä jos mikä on kiihkeätempoista toimintaa. Ei puhuta
päivistä vaan muutamasta tunnista. Jos murhaaja pääsee livahtamaan pakoon joko
reitin varrella tai maalissa, häntä on melkeinpä mahdoton tavoittaa. Ja kun
juoksu etenee koko ajan, on poliisilla melkoinen työ selvittää, kuka noin 16 000
juoksijan joukosta on syyllinen. Unohtamatta sitä, että murhaaja voi olla myös
joku 3000 vapaaehtoisesta. Tai katsoja, joka vaihtaa paikkaa ja iskee eri
kohdilla reittiä. Jännitys ei tule väkivallasta vaan siitä uhasta, että voi
tapahtua mitä tahansa, koska tahansa, kenelle tahansa.
Pidän ansiokkaana sitä, että vaikka kirjassa on kolme ja
puoli sataa sivua niin siinä ei jaaritella turhia. Asiat etenevät koko ajan,
eikä esimerkiksi Emman ja hänen perheensä välisiä kahnauksia vatvota
sivutolkulla. Toisaalta tässä kirjassa on koko ajan kiire, ehkä välillä
liiaksikin. Surusanoman vievät samat poliisit, jotka etsivät murhaajaa, joten
asia toimitetaan, kysymykset kysytään ja sitten äkkiä eteenpäin.
Yhden lisämausteen sain siitä, että olen itse juossut
Tukholmassa maratonin kahdesti, ja kerran olen ollut katsomassa muiden juoksua.
Lisäksi olen lomaillut siellä ihan muuten vaan. Osa paikoista oli siis tuttuja,
ja pystyin varsin hyvin hahmottamaan missä päin kaupunkia milloinkin mennään.
Lisäksi juoksijoiden kokemat tunteet olivat tuttuja, ketutus sateesta,
etenemisen pakko, euforia maaliviivan lähestyessä. Toisaalta tämä myös nosti
mieleen sen että maratonilla voi tapahtua kaikenlaista. Bostonin pommi-isku
lienee pahin toteutunut, mutta voi tulla muutakin. Kuten kilpailun johtaja
Lennart tuumii, on tilastollisesti todennäköistä että kuudentoista tuhannen
juoksijan joukossa on joitakin, joilla on rikollista taustaa. Aivan. Hui!
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 42, ”kirjailijan
nimi viehättää sinua”. Sofie Sarenbrant on kaunis, rimmaava nimi nimi. Vila i
frid – kirjassa kirjailija kiittää aviomiestään hienosta sukunimestä J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti