Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa
Saga Egmont 2019
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen
Hanna on nuori neito, kun hänen äitinsä menehtyy
synnytykseen. Kokemus on - tietenkin - järkyttävä, etenkin kun Hanna oli kuoleman
hetkellä pois kotoa. Kun tapahtuneesta kirjoitetaan äidin Juho-veljelle
Amerikkaan, seuraa yllätys: Juho kutsuu Hannan New Yorkiin. Lähtemispäätös on
suhteellisen helppo, koska Amerikkaan on lähtenyt moni muukin ja tarinat
kertovat, että sieltä on helppo saada töitä. Hanna pääsee töihin luksushotellin
keittiöön, ja sen jälkeen sisäköksi rikkaaseen saksalaisperheeseen. New
Yorkissa on oma Finntown, ja siellä Haali jonne suomalaiset kokoontuvat
viettämään aikaa. On ystävyyden ja rakkauden aika.
Viisi vuotta myöhemmin Hanna lähtee käymään
Suomessa, tai käymään ja käymään, hän aikoo olla siellä vuoden. Sisarukset ovat
kasvaneet, osa perustanut perheen, isä vanhentunut kovasti. Hannaa houkutellaan
jäämään kotiin, mutta hänen elämänsä on nyt New Yorkissa - olisiko Suomessa
hänelle töitä ja tulevaisuutta? Mutta kun hän on palannut Amerikkaan, hän
huomaakin kaipaavansa takaisin Suomeen. Päätös on iso ja vaikea: minne hän
kuuluu?
Pidin tarinasta pääosin. Välillä tuskastuin
Hannaan, tai siis siihen kuinka kliseistä on kuvaus hänen tunteistaan miehiä
kohtaan. Kyllä niin värisyttää ja heikottaa, että ihan ärsyttää.
Maailmanmatkaajana, New Yorkin Suomi-neidoksi kruunattuna hän vaikuttaa
kypsältä ja aikuiselta, mutta miesten kohdalla taantuu vapisemaan kuin
haavanlehti. Argh! Tämä latisti jonkin verran muuten hienoa kuvausta 1920-luvusta
ja sen ihmisistä niin Suomen maaseudulla kuin siirtolaisina Amerikassa.
Helmet-lukuhaasteeseen tämä sopii kohtaan 31, ”kirjassa
kuljetaan metrolla”. Vaikka Hanna käyttääkin New Yorkissa enimmäkseen katujunaa,
matkustaa hän myös maanalaisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti