Clare Pooley: Joka päivä laiturilla 5

 

Clare Pooley: Joka päivä laiturilla 5

Englanninkielinen alkuteos The People on Platform 5 (2022)

Suomentanut Ulla Selkälä

WSOY 2023

407 s.

Lontoo. Juna Hampton Courtilta Waterloohon. Joka aamu samat ihmiset yhteen suuntaan, illalla toiseen suuntaan. Toiset tunnistetaan, mutta ei tervehditä saati keskustella. Kunnes yhtenä päivänä tapahtuu jotain mullistavaa. 

Yksi matkustajista on tukehtumassa viinirypäleeseen, toiset huomaavat hädän ja apu löytyy. Pian kuusi matkustajaa tutustuu toisiinsa paremmin ja alkaa odottaa päivittäisiä junamatkoja. Heistä jokaisella on omat ongelmansa, sellaiset joista he eivät ole voineet kertoa kenellekään. Junamatka mahdollistaa ystävystymisen vähän kerrallaan, ja ongelmien purkamisen pala kerrallaan. Eri ikäisillä henkilöillä on erilainen näkökulma asioihin, mikä saa toiset havahtumaan ja katsomaan ongelmiaan uudella tavalla. 

"Piers!" hän hihkaisi. "Oli todella ystävällistä varata Lululle ja minulle paikka!"

"Se ei ollut ihan helppoa", Piers vastasi. "Piti käyttäytyä kuin mikäkin teflonkuorinen jäärä ja teeskennellä, etten huomannut sitä loputonta mulkoilua ja kielennaksuttelua."

"Se oli varmasti vaikeaa sinulle", Iona sanoi. "Miten ihana lopetus suurenmoiselle päivälle. Tämä on gin tonicin paikka! Onneksi minulla on mukana kaksi lasia. Ja pähkinöitä. Ja lautasliinoja."

"Onko sinulla siellä koko herkkupuoti?" Piers kysyi.

"Noudatan työmatkailun viidettä sääntöä. Varaudun aina kaikkeen", Iona sanoi. "Minulta löytyy myös apu, jos sukkahousuihisi tulee silmäpako, joudut ampiaisen pistämäksi tai kuukautisesi alkavat yllättäen."

"Se olisikin todella yllättävää", Piers sanoi. 

"Sama täällä", Iona säesti. "Se tamponi on kulkenut laukussa vuodesta 2014 asti."

Piers näytti hiukan kiusaantuneelta. Ei selvästikään ollut täysin sinut naissukupuolen biologisten lainalaisuuksien kanssa. 

"Taisi olla liikaa informaatiota", Iona sanoi. "No, mitenkäs sinun päiväsi on mennyt?"

"Ei kovin hyvin", Piers vastasi, mutta ilmeestä näki että se oli todella alakanttiin sanottu. Ionasta tuntui kuin hän olisi Nalle Puh, joka törmää Puolen hehtaarin metsässä Ihaa-aasiin. Hän oli pikkuisen harmissaan voittajatunnelmansa latistamisesta. 

"Haluatko purkaa sydäntäsi?" hän kysyi kukistaen ärtymyksensä. Tästä elämänilosta riittää nyt kyllä vähän jaettavaksi asti, hän sanoi mielessään tiukasti. 

"Onko sinulle tullut koskaan sellaista tunnetta, että koko elämäsi on kuin huojuva torni ja jos siitä poistaa vielä yhden palikan, koko hökötys sortuu?" Piers kysyi. 

"Itse asiassa on", Iona vastasi ja yritti hätistellä HR-päällikkö Brendan epämiellyttävää kuvaa pois mielestään."

Iona on legenda, joka oli kuuluisuus vuosikymmeniä sitten. Nyt ura naistenlehden toimittajana on uhattuna, koska lehden nuori polvi pitää häntä liian vanhana. Piers ylläpitää kulissia rahamaailman menestyjänä, vaikka menestys on ohi ja hänen intohimonsa muualla kuin sijoituksissa. Martha on opiskelija, jota kiusataan yhden leviämään lähteneen valokuvan takia. Sanjay yrittää elää elämäänsä tuppautuvan äidin katseen alla. David on jumissa elämässään ja avioliitossaan, muttei uskalla muuttaa mitään. Emmien elämä vaikuttaa täydelliseltä, kunnes hän ymmärtää sekä työnsä että parisuhteensa olevan kaukana täydellisestä. 

Kuusikko täydentää toisiaan mukavasti, ja pidän siitä että heidän ongelmansa ovat ihmisen kokoisia. Ei ole sellaista, että kun yksi asia on saatu puitua niin jonossa on kahdeksan toinen toistaan kamalampaa lisää. Arkisia ongelmia, joiden selvittämiseen ei ole voimavaroja yksin, mutta yhteistyön voimalla on. Tietenkään kaikki ei etene suoraviivaisesti, vaan ennen kirjan päätepysäkkiä hahmot kohtaavat pettymyksiä ja on heillä keskinäistä kinasteluakin. 

Onhan tämä vallan mukavaa luettavaa. Viihdekirjallisuudeksi luokiteltu kirjastossa, ehkä turhaan. Tässä on tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen. Miesjahti-sähellystä tai siirappista rakkautta on turha etsiä. 

Joka päivä laiturilla 5 on luettu myös blogissa Kirjapöllön huhuiluja. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 18, "kirja on julkaistu alunperin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä". Muita sopivia kohtia olisivat esimerkiksi 13, "kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs" tai Clare 42, "kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa". 

Roy Jacobsen: Näkymättömät

 

Roy Jacobsen: Näkymättömät

Norjankielinen alkuteos De usynlige (2013)

Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen

Sitruuna 2022

214 s. 

1900-luvun alku Barrøyn saarella, asukkaina viisi saman perheen jäsentä. Isä Hans Barrøy, vaimonsa Maria, isänsä Martin, sisarensa Barbro ja tyttärensä Ingrid. Saari on samaan aikaan pieni ja iso, noin kilometrin pitkä ja puolisen leveä. Perheelle siellä on kuitenkin kaikki. 

Ingrid menee mantereelle kouluun, mutta ei viihdy siellä. Kaksi viikkoa koulussa on tuskaa, kaksi viikkoa saarella kuluu liian nopeasti. Kun elää niin eristyksissä, on vaikea olla muiden kuin perheenjäsenten kanssa. 

Hansilla on monenlaisia visioita, miten kehittää saarta ja perheen toimeentulomahdollisuuksia. Osa ideoista tuntuu melko suureellisilta, mutta Hans on päättäväinen. Vuosien kuluessa elämä sekä muuttuu että pysyy ennallaan. Ingridin varttuessa aikuiseksi hänelle tulee yhä suurempi vastuu asioiden sujumisesta, mutta milloinkaan hän ei ole yksin. Saarella asuu vain tämä yksi perhe, mutta siihen liittyvät uudet jäsenet tulevat tiiviiksi osaksi kokonaisuutta. Erimielisyyksiä tulee, mutta lopulta kaikki ymmärtävät, mitä pitää tehdä jotta perhe voi elää saarella jatkossakin. 

Ensimmäinen talvimyrsky sen sijaan - se on jotain vallan muuta. 

Se on joka kerta yhtä valtava ja iskee armottoman totisesti, he eivät ole kuunaan kokeneet moista, siitä huolimatta että se sama tapahtui viime vuonna. Juuri tästä johtuu käsite miesmuisti, he ovat nimittäin jo unohtaneet, millainen se viimevuotinen myrsky oli, koska ihminen ei voi kuin yrittää parhaansa mukaan selvitä hengissä halki helvetin ja karkottaa se sitten muististaan mahdollisimman nopeasti. 

Nyt heillä on yllään myrsky, joka on riehunut hupenemattomin voimin yli vuorokauden. Vaahtoriekaleet lentävät kuin keltaiset villatupot pitkin saarta, sade on kuin haulikuuro eikä tulvavuoksi suostu laskemaan. Hans on käynyt ulkona kolmesti ja sitonut kiinni sellaistakin, mitä ei olisi uskonut mahdolliseksi kiinnittää. Hän näki tuulen lennättävän yhden lampaista mereen ennen kuin hänen onnistui salvata loput venevajaan, he eivät näet ole vielä teurastaneet eikä kaikille lampaille ole muualla kattoa pään päälle, ja siellä sisällä hän kiinnittää ne liealla veneeseen, jonka vielä varmuuden vuoksi sitoo kiinnitysköydellä, on suorastaan naurettavaa, mitä miehen päähän pälkähtää tehdä, kun häneen on iskenyt Ensimmäinen talvimyrsky. 

Oi että, tykkäsin tästä valtavan paljon! Ihanan karu ympäristö, mutta kuitenkin sellainen missä voi elää ilman ylivoimaista ponnistelua. Hahmoja on riittävän vähän, jotta he tulevat tutuiksi ja läheisiksi. Hahmot ovat keskenään tosi erilaisia, mutta niin että he täydentävät toisiaan. Välillä on havaittavissa me vastaan muut -henkeä, se ilmenee silloin kun saari on uhattuna. Vaikka Barrøyt asuvat muista erillään, ei toisilla ole oikeutta huijata heitä. 

Pirkanmaan kirjastoista en löytänyt Jacobsenilta teoksia vuoden 2013 jälkeen, onkin mielenkiintoista nähdä kuinka pitkä sarja on tulossa. Ja mitä niissä tapahtuu; tämä avausosa tuli selkeästi päätökseen eikä jättänyt sellaista oloa, että kyseessä oli vain johdanto johonkin mitä tulevissa osissa tapahtuu. Hieno tarina itsessään. 

Tämä on luettu myös blogissa Kirjavinkit. 

Nury Turkel: Ei pakotietä. Uiguurin tarina

 

Nury Turkel: Ei pakotietä. Uiguurin tarina

Alkuperäinen teosnimi puuttuu

Suomentanut Sirpa Parviainen

Bazar 2022

365 s.

Huh mikä kirja! En muista milloin viimeksi olisin ollut näin vihainen, järkyttynyt, surullinen, pettynyt, suorastaan pahoinvoiva. On täysin käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla joku maa pidättää vähemmistökansalaisiaan mielivaltaisesti ja sulkee heidät keskitysleireille. Nury Turkel syntyi tällaisella "uudelleenkoulutusleirillä", pääsi lähtemään maasta ja on vuosikausia nostanut uiguurien asemaa esiin. Vasta aivan viime vuosina muu maailma on havahtunut tilanteeseen, mutta on ollut kädetön. Kiinalla on taloudellista valtaa, se on esim. aurinkopaneelien tuottajana ylivoimainen. Ihmisoikeudet tuntuvatkin olevan niin yrityksille kuin poliitikoille paperia, kun halutaan tuutata markkinoille uutta tavaraa ja tienata rahaa. 

Turkel puhuu paitsi omasta kokemuksestaan myös heidän suullaan, jotka ovat lähteneet Kiinasta kauan hänen jälkeensä. Hän tuo esiin myös sen, että Kiina aktiivisesti piilottaa historiaa kansalaisiltaan. Yksi esimerkki on opiskelija, joka kuulee Tiananmenin tapahtumista ensimmäistä kertaa vasta parikymmentä vuotta niiden jälkeen, mentyään Australiaan opiskelemaan. Hänen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä näkemäänsä ja kuulemaansa. 

Kirja on vaikuttava mutta samalla kauhea lukukokemus. Voisin nostaa esiin vaikka kuinka monta asiaa, mutta päädyin lopulta näihin:

CBP:n mukaan lähetyksen epäiltiin olevan "tehty ihmishiuksista, jotka olivat peräisin Xinjiangista Kiinasta, mikä viittasi mahdollisiin ihmisoikeusrikoksiin lasten pakkotyönä ja vangitsemisina."

Se, mistä hiukset olivat lähtöisin, oli ilmiselvää kaikille, jotka olivat nähneet, mitä Xinjiangissa tapahtui. Sadattuhannet uiguurinaiset pitkine, tummine hiuksineen joutuvat leireille ja palaavat kuukausia tai vuosia myöhemmin päät ajeltuina. 

Kysymys kuuluukin, kuinka monen naisen pää on pitänyt ajella, jotta saadaan tuotettua 13 tonnia hiuksia. Ja kyseessä oli vain yksi lähetys, joka jäi kiinni tullissa. Kuinka moni muu pääsi livahtamaan pöytälaatikkoyhtiöiden lävitse ja kolmansien osapuolien kautta, osapuolien, joita kiinalaisyritykset käyttävät piilottamaan pakkotyön hyväksikäytön?

(...)

Tämä on johtanut mainoksiin, jotka kuulostavat siltä kuin ne olisivat peräisin Amerikan Etelän orjamenneisyydestä. Yritys nimeltä Qingdao Human Resources sanoi nettisivuillaan voivansa toimittaa tuhat 16-18-vuotiasta uiguurityöntekijää, "jotka ovat jo läpäisseet poliittiset ja lääketieteelliset tutkimukset."

"Xinjiangilaisten työntekijöiden hyviä puolia: puolisotilaallinen käsittely, kestävät vastoinkäymisiä, ei henkilöstön vähenemistä [...] Minimitilaus 100 työntekijää!" Ilmoituksessa kerrottiin, että uiguureille tulee tarjota erillinen asuntola kaukana han-työntekijöistä "käsittelyn helpottamiseksi".

Eihän tämä tavallisen kansalaisen vika ole; hän ei välttämättä tiedä tällaisesta mitään ajatellen sitä, kuinka valtio valvoo mediaa ja kaikkea puhelinliikennettä.

Mutta silti, jatkossa olen hyvin tarkka siitä etten osta mitään Kiinassa tehtyä ellei ole aivan pakko. Vaateostoksissa olenkin jo pitempään suosinut kotimaista tuotantoa tai sitten sellaista, missä tuotantoketju on läpinäkyvä (tuotteessa lukee tehtaan nimi ja paikkakunta). Minun panokseni asiaan on vähäinen, mutta pidän siitä kiinni. Maa, joka kohtelee kansalaisiaan yllä olevien sitaattien mukaisesti, ei ansaitse minkäänlaista taloudellista menestystä. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 9, "kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä". Kirja joka maasta -haaste saa Kiinan.

Anders de la Motte & Måns Nilsson: Ett fynd att dö för

 

Anders de la Motte & Måns Nilsson: Ett fynd att dö för

Kansi Nils Olsson 

Forum 2022

395 s. 

Österlenissä järjestetään suuret antiikkimarkkinat ja sinne kokoontuu valtava määrä ihmisiä. Antiikkikauppiaat pääsevät alueelle edellisenä iltana ennen yleisöä, heillä on mahdollisuus tehdä hyviä - tuottoisia - löytöjä. Aamulla portit aukeavat kaikelle kansalle. Kaunis kesäpäivä saa ikävän käänteen, kun markkinoille iskee rankkasadekuuro, jonka jälkeen löytyy ruumis. Kesälomaileva poliisi Peter Vinston sattuu olemaan markkinoilla, ja pystyy turvaamaan rikospaikan. Paikallispoliisi Tove Esping on nyreissään saapuessaan paikalle; taasko tuo tukholmalainen päällepämäröi hänen rikostutkintaansa. Yhteistyötä kuitenkin tarvitaan, kun tuhansien ihmisten joukosta etsitään murhaajaa, joka onnistui tekemään tekonsa muutaman minuutin aikana. 

Antiikkimaailma osoittaa poliiseille nopeasti karumman puolensa. Kauniiden esineiden takana on tiukkaa kilpailua ja päivänvaloa kestämättömiä toimintatapoja. Uhri ei ole kaikkein kunniallisin henkilö, joten epäiltyjä ja motiiveja riittää. Ja mikä on se kiinalainen vaasi, joka vuoroin ilmestyy näkyviin ja katoaa taas?

"Vilken jäkla mardröm", sa hon. "Jag tror knappt att jag varit på en värre brottsplats. Skoavtryck från flera tusen personer, och säkert lika många fingeravtryck på grejerna inne i montern."

Hon kliade sig i pannan med handryggen. 

"Jag som tänkt dricka lådvin och titta på Barnaby. Men nu kommer vi behöva lägga både kvällen och natten på det här. Vi tar in hela husbilen på teknisk undersökning, det är lättast. De har lovat mer regn i natt. Obduktionen blir någon gång i borjan av veckan. Men jag tänker att det kanske inte är alltför bråttom? Dödsorsaken ser ju ut att vara rätt klart."

Hon nickade mot handtaget som stack ut ur tältduken. 

"Finns det fingeravtryck på dolken?" frågade Esping, mest för att säga något. 

"Stickerten", rättade Vinston. "Och ja, det gör det. Bland annat mina, är jag rädd. Jag stod och höll det bara en stund före mordet."

"Såklart du gjorde", suckade Esping. 

Först fingrar han på mordvapnet, sedan är han med och hittar liket och tar befälet över polisinsatsen. Skulle hon aldrig bli kvitt Peter Vinston? 

Österlen on idyllinen ympäristö, jonka leppeässä kesätunnelmassa on mukava olla. Murhatutkinnassa riittää yllättäviä käänteitä, jotka sekä kummastuttavat että turhauttavat poliiseja. Lukijalle se sitä vastoin on riemastuttavaa. Tutkinnan yhteydessä päästään kurkistamaan antiikkiesineiden ja huutokaupan maailmaan. 

Miinuksena se, että ihmiset jäävät kovin etäisiksi. Vaikka he viettävät paljon aikaa keskenään ja vaikka poliisit juttelevat monien kanssa, tuntuu että raapaistaan vain pintaa. Ikään kuin henkilöhahmot olisi ripoteltu tarinaan koristeeksi, epäiltyrivin jatkoksi. Toinen miinus siitä, että kirjasarjan nimi on kannessa valtavan hallitseva, itse kirjan nimi jää kovasti piiloon. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 46, "kirjassa on epätavallinen mies tai poika". Peter Vinston on hyvinkin epätavallinen, pukeutuessaan aina kolmiosaiseen pukuun ja ollessaan suorastaan neuroottisen tarkka monesta asiasta. Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 13, "kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs" tai 42, "kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa". Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa muutos on esineen tai henkilön katoaminen / löytyminen.