Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kiertolaiselämää

Aki Raatikainen on kirjoittanut huikean hyvän esikoisteoksen. Kristallikuningas (WSOY 2012) on 500-sivuinen järkäle, jossa suomalainen Akseli kulkee pitkän matkan kasvattipojasta ensin sotilas- ja sitten kauppias-Axeliksi. Oman paikan ja identiteetin etsintä on seikkailujen taustalla koko ajan.

1600-luvun Turku antaa Akselille rakkautta mutta myös vihaa vieden hänet sotilaaksi Saksanmaalle. Sotaa seuraa rakkaus, mutta levoton mies ei voi jäädä paikoilleen. Hän asettuu Hollantiin ja luo itselleen pienen imperiumin. Petokset ja pettymykset eivät jätä häntä rauhaan vaan kuljettavat hänet Ranskan hoviin. Sielläkin rakkaus saattaa hänet vaikeuksiin ajaen hänet Madagaskariin, jossa odottaa seuraava rakkaus...

Olisinhan voinut elää yltäkylläistä elämää ja nauttia kultani tuomasta turvasta, mutta yksinolo ei tuonut vastauksia. Olin kulkenut läpi Euroopan sotimalla ja päästessäni viimein sinne, missä elämä oli turvaisaa ja kieltämättä varsin nautinnollista, hain silti riskitekoja maustaakseni vaarattoman, lattean arkielämäni. Elämän, jonka tunnustin itselleni varsin mielekkääksi kirjoineen ja rutiineineen, mutta josta tuntui silti puuttuvan joku osatekijä tai kappale, jota en kyennyt nimeämään. Ja joku, kyselemättä mielitekojani, oli kirjoittanut epäilemättä elämäni kulkureitin valmiiksi ja ohjasi eteeni vain risteyksiä ja ihmisiä, jotka toimivat matkakumppaneinani saapuakseni määränpäähän. Määränpäähän? Mihin?

Kristallikuningas liikkuu monissa maissa eri vuosikymmeninä. Henkilögalleria on laaja, mutta tärkeitä henkilöhahmoja on vähän. Se on yksi syy, miksi kokonaisuus on ehjä. Aina kun johonkin henkilöön palataan, lukija muistaa kuka hän on ja missä hän on ollut mukana. Myös maantieteellinen kuvailu on hallittua. Kirjailijaesittelyn mukaan Raatikainen on kiinnostunut muun muassa historiasta ja ympäristöstä, mikä kyllä näkyy tekstistä. Eri paikkakunnat saavat omanlaisensa ilmapiirin, ja eri maiden asukkaat ovat omanlaisiaan.

Kirjassa viitataan monin paikoin myös todellisiin henkilöihin, jotka on listattu loppuun.Sitä ei ole kerrottu, kuinka totuudenmukaisia henkilöhahmot ja tapahtumapaikat ovat mutta ei sille ole tarvettakaan. Teksti on kauttaaltaan uskottavaa ja viihdyttävää riippumatta siitä, millaista 1600-luvun alkupuoliskolla oikeasti oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti