György Spiró kertoo ensimmäisessä suomennetussa romaanissaan Kevätnäyttely (Avain 2012) levottomasta Unkarista. Tarina sijoittuu 1950-luvun puoliväliin, aikaan jolloin Budapest on vallattu, aikaan jolloin loikkaukset ovat joillekin ainoa mahdollisuus säilyä hengissä, aikaan jolloin ystävät annetaan ilmi oman edun niin vaatiessa.
Päähenkilö on Gyula Fátray, tehtaassa työskentelevä insinööri. Hän joutuu sairaalaan rutiinileikkaukseen, ja levottomuuksien sekä ulkonaliikkumiskiellon takia joutuu viipymään siellä pari viikkoa. Juuri sinä aikana on tapahtunut vallankumouksellista toimintaa, ja kaikki pelkäävät turvallisuutensa puolesta. Kaikki paitsi Gyula Fátray.
Silloin sankarimme mielessä välähti: mikä uskomaton onni, että oli koko ajan saanut maata sairaalassa.
Nimenomaan koko ajan, sillä nythän se oli jo ohi. Jos neuvostojoukot ovat kerran päättäneet mennä jonnekin, ei heitä sieltä enää saa pois ihminen eikä jumala. He olivat jälleen tulleet Budapestiin, eikä enää puhettakaan siitä, että lähtisivät pois. Kun he vuosi sitten lähtivät Itävallasta, monet toivoivat heidän poistuvan Unkaristakin. Se illuusio oli nyt haihtunut, heidän oli kukistettava vallankumous, eivätkä he enää lähtisi.
Niille, jotka olivat osallistuneet vallankumoukseen, tultaisiin kostamaan armotta.
Hän säästyisi rankaisutoimilta, koska hänellä ei ollut edes mahdollisuutta osallistua vallankumoukseen. Ei ole pahitteeksi joutua sairaalaan muutamaa päivää ennen vallankumousta, maata siellä sen kukistumisen yli ja olla kurinpalautuksen aikana kotona toipilaana.
Fátray on tietenkin väärässä. Todistus sairaalassaolosta hautautuu jonnekin työpaikan uumeniin eikä uutta saa. Häntä katsomassa käyneet "ystävät" todistavat hänen osallistuneen vallankumoukselliseen toimintaan. Hän menettää työpaikkansa ja naapurit lakkaavat tervehtimästä. Hän yrittää epätoivoisesti selvittää asian, mutta ei löydä puhelinnumeroita eikä tavoita ihmisiä. Loikkaus Jugoslaviaan näyttää olevan hänen ainoa vaihtoehtonsa, kunnes sattuma puuttuu peliin.
Shakkiturnaksessa Fátray kuulee pudonneensa joukkueesta, mutta päättää jäädä katsomaan otteluita. Hän tapaa tuttavansa, jolla yllättäen onkin valtaa muuttaa tapahtumien kulku. Yhtäkkiä Fátrayn kavaltaneet ihmiset ovatkin iloisia, että asiat ovat selvinneet. Fátray ei tiedä miten reagoisi. Hänelle läheiset ihmiset ovat valehdelleet, ja kun ylhäältä on tullut tieto että kyseessä on väärä ilmianto, samat ihmiset ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut. He sulkevat mielestään pois sen, että he ovat toimittaneet Fátrayn vaikeuksiin. He ovat valehdelleet hänen läsnäollessaan mutta eivät tunnusta sitä. Anteeksipyyntöjä ei kuulu, mutta Fátray ei niistä välitäkään. Hän on saanut uuden mahdollisuuden, ja hän aikoo hyödyntää sen. On muutosten aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti