J.S. Meresmaa: Mifongin perintö

J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
Karisto 2012
470 s.

Fantasiakirjallisuus on erittäin suosittua lasten ja nuorten lukemistossa. Nyt on saatu uusi vahva tekijä kotimaisen fantasian kentälle. J.S. Meresmaan esikoinen kilpailee tasavahvasti ulkomaisten kirjojen kanssa kaikilla tasoilla. Sen kuvaama maailma on uskottava, henkilöhahmot vahvan lihallisia, tarina tapahtumarikas ja jännittävä ja fantasiaelementit sulautuneet sujuvasti kaiken muun joukkoon.

Tapahtumia kerrotaan eri luvuissa eri henkilöiden näkökulmasta, eniten kuitenkin prinsessa/kuningatar/maanpakolainen Ardisin sekä tämän henkivartijan/ystävän/maanpakolaistoverin Danten näkökulmista. Nuoret tapaavat Danten pelastaessa Ardisin hengen ja tuntevat heti vetoa toisiinsa. Ardis on luvattu vaimoksi Belonen kuninkaalle, ja vaikka hän haluaisikin Danten vaatii valtakunnan etu hänen panostaan kuningattarena. Kuningas Landis on kuitenkin mukana salaisessa pelissä, jonka panoksena on ikuinen elämä salaperäisen Keisarin piirin jäsenille. Ardis ja Dante saavat selville liikaa ja joutuvat mukaan huimaan seikkailuun halki koko maailman. Mukanaan heillä on Danten uskollinen seuralainen Reu-niminen puuma, Ardisin entinen opettaja ja nykyinen ystävä Elingmar sekä muutama muu henkilö.

Seurue kasvaa vähitellen tapahtumien edetessä, mutta olosuhteet pakottavat heidät välillä eroon toisistaan. Pienempinä ryhminä he jatkavat taisteluaan Keisarin piiriä ja sen liittolaisia vastaan. Neuvokkuuden ja tahdon lisäksi heillä on myös onnea, minkä ansiosta he välttävät usein viime tingassa vangituksi tai jopa surmatuksi tulemisen.

Kajuutan ovi kolahti ja Ardis kuuli puhetta. Hän tunnisti Eloisin äänen ja koki äkillisen tunneryöpsähdyksen, joka toi sydämenjyskeen takaisin ihon pintaan. Ardis kokosi itsensä ja nousi varovasti kyyryyn. Paikkoja särki useammasta paikasta kuin hän välitti laskea. Mutta hän oli elossa ja tajuissaan eikä luovuttaisi ennen kuin näkisi tyttärensä ja varmistaisi, että tämä oli kunnossa. Kävi miten kävi.

Hän nousi seisomaan, haki Eloisin katseellaan ja marssi tätä kohti.

Verna hätkähti nähdessään naisen, joka asteli häntä kohti naarmuisilla kavoillaan maailmanloppua enteilevä ilme. Hän siristi silmiään auringossa ja laittoi merkille letiltä karanneet litimärät hiukset ja vettä tippuvan vaatetuksen, joka liimaantui naisen vartaloon kuin toinen iho ja sai hänen miehistönsä katseet ahmimaan jokaista paljastuvaa kaarretta. Ardis jätti tummanpuhuvua jalanjälkiä kansilankuille. Repeytyneistä kynsistä tippuva veri maalasi punaisia kukkia kosteaan mekkokankaaseen. Tervatut kylkilankut olivat hanganneet mustia raitoja reisien ja rintamuksen kohdalle. Kiipeämisen jäljet tekivät naisesta hyvin todellisen, samoin kuin viha, joka välittyi tummista silmistä.

Kirjan alussa hieman häiritsi ajallisten hyppyjen pituus. Ensin Dante on lähdössä Merontesiin, sitten hän onkin siellä, on ollut jo jonkin aikaa, ja alkuoleskelun tapahtumat kuitataan muutaman rivin luetteloilla. Ardisin lähtöön on ensin kuukausi, sitten seuraavassa hänen näkökulmastaan kerrotussa luvussa hän onkin jo avioitunut kuningatar. Tiivistys on sikäli oikeutettu, että jos kaikesta olisi kerrottu tarkkaan olisi kirjasta tullut hirvittävän paksu. Toisaalta olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää nuorille tapahtuneista asioista jo ennen Keisarin piiriin liittyviä tapahtumia.

Kokonaisuus on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja jännittävä. Aloitin lukemisen tarkoituksella aikaisin päivällä, koska arvelin että kirjan voi joutua lukemaan yhdellä istumalla loppuun asti. Loppu antaa olettaa jatkoa seuraavan, ainakin toivon sitä kovasti. Haluan tietää, mitä Ardisille, tämän lapsille, Dantelle ja muille tapahtuu sen jälkeen, kun tämä seikkailu on ohi. Jos se on ohi.