Alice Hoffman: Punainen puutarha

Alice Hoffman: Punainen puutarha
Englanninkielinen alkuperäisteos The Red Garden
Suomentanut Raimo Salminen
Gummerus 2012
292 s.






Alice Hoffman on kirjoittanut monia romaaneja, joista on nyt - voisi sanoa viimeinkin - suomennettu ensimmäinen. Punainen puutarha on kiehtova, hivenen maaginen tarina pienestä kylästä ja sen asukkaista. Tapahtumien aikajana on yli 200 vuotta, alkaen pienen Bearsvillen alueen asuttamisesta ja päättyen nykyhetkeen Blackwelliksi nimetyssä kaupungissa.

Tarina alkaa pienen ihmisjoukon matkalla Yhdysvaltain korpimaastossa. Joukkio pakenee lumimyrskyä laaksoon, jonne he sittemmin päättävät jäädä. Yhteisö on suljettu ja tiivis eikä sinne ole helppo ulkopuolisten löytää.

Romaani rakentuu novellimaisesti. Jokainen luku kertoo eri ajasta, eri ihmisistä ja eri tapahtumista. Kuitenkin rakenne on hyvin yhtenäinen, koska aiempien lukujen tapahtumiin viitataan usein. Lisäksi kaikkien lukujen päähenkilöt liittyvät jollain lailla johonkuhun aiemman luvun henkilöön, ollen milloin lapsi, lapsenlapsi tai avioliiton kautta sukuun tullut. Jokaisen luvun nimessä on vuosiluku, joskus edellisestä vain muutaman vuoden päässä, joskus muutaman vuosikymmenen. Edellä mainitut seikat johtavat siihen, että tarina tuntuu yhtenäiseltä ja henkilöiden historiaa on helppo seurata. Yhteisö pysyy pienenä läpi vuosikymmenien, ja siksi kaikki tuntevat toistensa sukujen legendat. Tietyistä tapahtumista puhutaan kauan niiden tapahtumisen jälkeen, eikä omituisimpia juttuja unohdeta koskaan.

Vain vähän aikaa tämän jälkeen, puiden ollessa täydessä lehdessä ja niittyjen kukoistaessa, alkoi pieni sinimekkoinen tyttö näyttäytyä Eel Riverin rannoilla. Vanha herra Hildegarde näki sen ensimmäisenä. Hän oli kalastamassa varhain aamulla, jolloin hiiriä saalistavat pöllöt yhä liitelivät tumman siniharmaalla taivaalla. Hän ei halunnut kerjätä mitään naapureiltaan, jotka kaikki elivät puutteessa, mutta hän ja hänen vaimonsa näkivät nälkää odottaessaan puutarhansa kantavan hedelmää. Heidän oli tyytyminen ankeriasmuhennokseen. Joen pinta oli lumisen talven jälkeen korkealla. Kylmästä vedestä kohosi usvaa leppeään ilmaan. Ehkä juuri usvan takia herra Hildegarde kompastui ja melkein putosi kohisevaan virtaan. Hänen jalkineensa olivat märät, ja saadessaan tasapainonsa takaisin hän oli hengästyksissään. Ja siinä pikkutyttö seisoi, aivan yhtäkkiä, korkeassa ruohikossa. Emile Hildegarde, joka oli tullut Massachusettsiin Saksasta nuorena miehenä, ei ollut nähnyt tyttöä koskaan ennen, ja hän tunsi kaikki kaupunkilaiset. Hän oli asunut Blackwellissä yli viisikymmentä vuotta.

Tarina on ajaton ja iätön. Kaupungin talvet ovat ankaria, kesät kuumia, sodat vaativat asukkailta paljon, sukupolvi toisensa jälkeen ansaitsee elantonsa viljelyllä tai kalastuksella. Alku ei ole vanhaa eikä loppu ole modernia. Sukupolvien ketjut jatkuvat jatkumistaan, kaupungin ulkoinen ja ihmisten sisäinen muutos pysyvät vähäisinä, turva löytyy aina lähimmistä. Vaikeudet eivät nujerra toivoa ja epätoivon keskeltä löytyy jotain hyvää.

Punainen puutarha on ihastuttava kertomus. Se vie magneetin lailla mukanaan karuun korpeen, virtaavien vesien äärelle, sisäsiittoiseen yhteisöön. Se vetää lukijan osaksi luonnon kiertokulkua, samaan aikaan sairauteen ja kuolemaan mutta myös uuteen syntymiseen ja uuden luomiseen.