Sirke Happonen: Muumiopas

Sirke Happonen: Muumiopas
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012
248 s.








Syvällisen analyyttisesti sanoen: oi mikä ihana kirja! Muumit on kestosuosikki, niin minulla kuin monella muullakin. Usein kuitenkin huomaa ja tietää vain ne kaikista tunnetuimmat hahmot.

Sirke Happonen on tehnyt ison työn ja koonnut oppaaseen sekä suuressa roolissa olevia että ohi vilahtavia hahmoja. Osa niistä esiintyy sekä Muumi-kirjoissa että -sarjakuvissa, osa vain sarjakuvissa. Jotkut hahmot saavat oman lyhyen luvun, toiset esitellään vain heimon yhteydessä. Osan hahmoista ja heimoista Happonen nostaa esiin nyky-yhteiskunnassa tunnistettavina tyyppeinä. Jokainen voi miettiä, keitä omasta lähipiiristä, työyhteisöstä tai muusta löytyy. Tyyppien tunnistamisen lisäksi Happonen neuvoo, miten voi itse muuntautua tietyksi hahmoksi. Ohjeet ovat leikkimielisiä mutta ainakin osa hyvinkin toteuttamiskelpoisia.

Muumeista ystävineen nähdään myös se puoli, joka helposti unohtuu puolituntisia animaatioita katsellessa; kirjassa on sarjakuvastrippejä muun muassa ryyppäämisestä ja varastetun tavaran kätkemisestä. Välillä tulee tunne, että hyvä tavaton miten hurjaa menoa.

Lehmät
Vilijonkan laikullinen lehmä on yksi muumisarjakuvien tiheimmin toistuvia hahmoja. Sitä tarvitaan neidonryöstöön, kaksintaisteluun, valtionpalvelukseen ja eksyneen marsilaisen lohduttamiseen. 

Muuntaudu Miskaksi
Pidä suu viivana ja kulmat kurtussa. Panosta mustiin silmänalusiin. Asetu hieman etukumaraan ja roikota alistuneesti käsiäsi. Harjoittele hidas, dramaattinen sisääntulo, jonka päätät äkkinäiseen, riipaisevaan riuhtaisuun, jossa käsi nousee ranne edellä otsalle. Venytä silmät ääriasentoon, mutta liikuta päätä vain vähän. Huokaile kuuluvasti niin, että se näkyy koko kehossasi. Maksimihuokaus on sellainen, jossa koko ylävartalo romahtaa kasaan. 

Ystävälliset muumit
(...)
Muumit ovat sopeutuvia ja suvaitsevia. Kun taloon tulee vieras, vaikka kuinka hankala, he yrittävät saada hänet viihtymään: luovuttavat sänkynsä, salonkinsa, jopa koko talon. Jos jokin ulkoinen taho epäilee muumien elämäntapaa, he hämmentyvät. Sitten he kokeilevat kiltisti tarjottuja vaihtoehtoja, oli se sitten askeesia, irtosuhteita, koruliikemurtoja, talviurheilua tai modernia sisustusarkkitehtuuria. Lopuksi muumit palaavat entiseen elämäntyyliinsä.

Profeetat
Aloitamme uuden elämän -sarjakuvassa Muumilaaksoon saapuu kaksi profeettaa, ensin vapaan elämän puolestapuhuja, sitten kieltäytymisen sanansaattaja. "Pois omantunnontuskat ja pohdiskelu", kehottaa kukkaisprofeetta ja kertoo muumeille, etteivät nämä ole onnellisia. Pian kaikki ryhtyvät vapaiksi: Niiskuneiti estottomaan miehenmetsästykseen ja Mymmeli riehakkaaseen juhlintaan. Muumipappa muuttaa puuhun juomaan Haisulin kanssa "Manhattanin dynamiittia". Mutta kun Muumimamma lähtee uimaan kesken velvollisuuksiensa, kaikki huolestuvat. Samalla hetkellä iskee synnintunnon profeetta. Hän paasaa kiusauksista ja kieltää rakastumisen ja ruuasta nauttimisen. Muumipappa hyvästelee "Sturm und Restaurant -kautensa" ja Niiskuneiti suunnittelee lähtöä luostariin. Muumitalon seiniä aletaan maalata mustiksi. Lopulta profeetat ajautuvat käsirysyyn ja sitä tietä Muumimamman puhutteluun.

Kirjaa lukiessa tulee välillä aivan uskomaton olo, samaan aikaan epäuskoinen ja riehakas. Että ihanko oikeasti Muumilaaksossa tapahtuu tuota kaikenlaista villiä touhua. Ehkä animaatioiden aikana on unohtunut, kuinka syvä muumimaailma on. Ihan kaikki ei varmastikaan ole lapsille suunnattua... Jäi sellainen olo että nyt on hankittava käsiinsä paljon Muumi-sarjakuvia, nyt on todettava ihan itse että mitä siellä oikein touhutaan.