Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Hollanninkielinen alkuperäisteos Het diner
Suomentanut Sanna van Leeuwen
Siltala 2012
340 s.







Illallisen tapahtumapaikkana on nimetön ravintola, jonne Paul Lohman menee illalliselle vaimonsa sekä veljensä ja tämän vaimon kanssa. Ilta alkaa surkeasti ja sujuu aina vain huonommin. Paul on jo valmiiksi ärtynyt, ensimmäkin siksi että hän pitää poliitikko-veljeään mielistelevänä pyrkyrinä ja toisekseen siksi, että hän on aiemmin löytänyt poikansa kännykästä itse kuvattuja väkivaltavideoita. Yksi väkivallanteoista on lisäksi näytetty Poliisi-tv:ssä, mikä osaltaan hermostuttaa Paulia lisää. Ravintolassa häntä suututtaa kaikki, ennen muuta pikkusormella osoitteleva hovimestari.

Illallisen varsinainen tarkoitus selviää lopussa, mielestäni turhan pitkän johdattelun jälkeen. Pariskunnat tietävät poikiensa syyllistyneen väkivaltaisiin tekoihin. Nyt heillä olisi tilaisuus puhua asioista mutta sitä he eivät tee. Serge Lohman pysyy poliitikon roolissaan ja aikoo poistua näyttävästi poliittiselta areenalta ottaakseen vastuun poikien teoista. Muut haluaisivat hänen olevan isän roolissa ja unohtavan itsensä. Asioita pitäisi miettiä kaikkien, etenkin poikien kannalta. Koska Serge ei suostu, muiden on estettävä hänen suunnitelmansa.

Kun Claire oli ryöminyt kirjoineen peiton alle, minä olin mennyt yläkertaan, Michelin huoneeseen. Hänen ovensa alta näkyi valojuova. Muistan, että jäin seisomaan käytävään kokonaiseksi minuutiksi. Mietin aivan vakavissani mitä tapahtuisi, jos en ottaisi asiaa lainkaan puheeksi. Jos vain jatkaisin elämääni kuin kuka tahansa. Ajattelin onnea - onnellisia aviopareja, ja poikani silmiä.
 
Mutta sitten ajattelin kaikkia muita, jotka olivat katsoneet ohjelmaa: Rickin ja Beaun koulun oppilaita, jotka hekin olivat olleet koulubileissä sinä iltana, ja jotka ehkä olivat nähneet saman kuin minä. Ajattelin ihmisiä korttelissamme, kadullamme: naapureita ja kauppiaita, jotka olivat nähneet melko hiljaisen mutta aina ystävällisen pojan löntystävän ohi urheilukasseineen, toppapusakoineen ja pipoineen.

Aluksi Paul ei tiedä, että Claire tietää. Hän epäilee tämän tietävän jotain mutta ei kaikkea. Oikeasti Claire tietää enemmän kuin mitä Paul luulee hänen tietävän. Kumpikaan ei kuitenkaan ota asiaa puheeksi, he eivät kertaakaan keskustele siitä, mitä heidän poikansa on serkkunsa kanssa tehnyt. He sulkevat silmänsä ja käyttäytyvät niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun Serge ilmoittaa aikeensa, he pelästyvät. Pojat ovat nuoria ja heillä on elämä edessään. Jos heidän toilailunsa - jonka seurauksena yksi ihminen on kuollut - tulee ilmi, heidän tulevaisuudennäkymänsä muuttuvat huonoiksi.

Illallinen haastaa lukijan pohtimaan omia käsityksiään perheestä ja siitä, mitä olisi valmis tekemään pitääkseen perheen koossa. Samalla se on mainio esimerkki ohipuhumisesta ja oletuksista. Kirjasta jäi kuitenkin kaksijakoinen fiilis. Se oli kiinnostava mutta jotenkin aiheen käsittelytapa tökki. Tuntui epäuskottavalta, että poikien aiheuttama sivullisen kuolema voitaisiin ohittaa aivan täysin. Miksi Paul ei saa kysyttyä Clairelta, tunnistiko tämä pojat Poliisi-tv:n kuvista? Miksi kumpikaan ei suutu?  Ja ennen kaikkea, miksi he eivät puutu asiaan siinäkään vaiheessa kun selviää poikien jatkavan väkivaltaa? Olin turhautunut: eihän tämä näin voi mennä! 300 sivua jaaritellaan Paulin ärtymyksestä ja sitten kun päästään käsittelemään asiaa aikuisten kesken niin ratkaisu on aikuisten käyttämä väkivalta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi pieni pettymys.