- Äiti tuli hakemaan 15-vuotiaalle pojalle kirjaa. Poika "tykkää sodasta", mieluummin realistista kuin fantasiaa, seikkailua, ei kauhean paksu kirja, mieluummin nuorten- kuin aikuistenosastolta. Ehdotin Ilkka Remeksen nuorisodekkaria, jotain Musta kaista -sarjan kirjaa, Anthony Horowitzin Alex Rider -sarjaa sekä Tuija Lehtisen Piiitkää jäähyä. Ei ole tietoa, kelpuuttiko poika jonkun näistä.
- Tokaluokkalainen poika kaipasi aiemmin lukemaansa kirjaa, se oli sellainen missä etsittiin sivuilta jotain ja siinä oli joku nalle. Hakusanalla "piilokuvakirjat" löysin kymmenkunta ehdokasta, lähinnä oikealta tuntui Niina Pirhosen Kumpulaakson Pompom ja avaruusmatka. Harmi, että kirja oli lainassa niin emme voineet tarkastaa oliko se oikea.
- Parikymppinen nainen oli lukenut kaikki Torey Haydenin kirjat ja kaipasi jotain samanlaista. Tunnustan, etten ole lukenut yhtään Haydenin kirjaa. Kirjojen asiasanojen perusteella etsin erityisopettajien muistelmia, lasten puhevaikeuksia ja muita vastaavia. Osumat eivät kuitenkaan käyneet yksiin Haydenin kanssa; tämän kirjat ovat pääosin kaunokirjallisuutta tai elämäkertoja, kun taas muut samalla hakulausekkeella löytyvät ovat kasvatustieteen, sosiologian tai muun yhteiskuntatieteen luokassa. Asia jäi sikseen. Kollegani - joka on lukenut kaikki Haydenit - sanoi myöhemmin että kyseessä on ainutlaatuinen tekijä eikä mitään vastaavaa ole. Helpotti oloa, koska on kamalaa tarjota asiakkaalle ei-oota. Sama henkilö kysyi sitten vastaavia kirjoja kuin Deborah Spungenin Nancy. Sen olen lukenut lukioikäisenä eli aika kauan sitten, mutta siitä on vahva muistikuva. En osannut lonkalta nimetä yhtään vastaavaa. Hakulausekkeen "psykologiset romaanit huumeet" perusteella tarjosin asiakkaalle Elina Tiilikan kirjoja Punainen mekko ja Myrsky, Thomas Pynchonin Huuto 49 -kirjaa sekä Irvine Welshin kirjoja - ainoa jonka itse olen lukenut, on Punainen mekko. Muutakin olisi ollut listalla mutta asiakas löysi edellä mainituista riittävästi luettavaa, sillä kertaa.
- Asiakas soitti ja sanoi haluavansa ottaa kopion vanhasta lehdestä. Mietin ensin, että mahtaako onnistua yli 10 vuotta vanhan aikakauslehden yksittäisen artikkelin löytäminen. Asiakas ei tiennyt lehden numeroa mutta hän tiesi sekä artikkelin nimen että sen kirjoittajan, lisäksi hän tiesi tarkan vuosiluvun. Koska meillä aikakauslehtiä säilytetään enimmillään viisi vuotta, delegoin tehtävän kaukolainoista vastaavalle kollegalle. Eikä mennyt montaa minuuttia kun hän oli jäljittänyt artikkelitietokannasta lehden numeron ja tilannut sen jostakin, todennäköisesti Varastokirjastosta.
- Hankalia tapauksia ovat sellaiset, kun asiakas sanoo tykänneensä kauheasti Mary Higgins Clarkista, Annika Sjögrenistä tai muusta, jolta en ole lukenut yhtään kirjaa. Silloin täytyy kysyä kollegalta tai mennä hyllyjen väliin. Esimerkiksi Sjögren on siitä "helppo", että hänen kirjojaan lainataan ja tiedän niiden olevan ruotsalaisia dekkareita; on siis helppo tarjota Camilla Läckbergiä, Anna Janssonia ja niin edelleen. Clarkin ihailijalle tarjosin Linda Howardia ja Sandra Brownia. Yllättäen en ole lukenut heidänkään kirjojaan, mutta palautustiskillä ollessa ja hyllyttäessä on heidän kirjoistaan jäänyt mielikuva jännityksen ja romantiikan yhdistelmästä.
- Usein asiakkaat muistavat tekijöiden ja teosten nimiä vähän sinnepäin. Se ei yleensä haittaa, koska sanakatkaisun avulla hakutulos osuu oikeaan useimmiten nopeasti. Jos tulokset eivät kelpaa niin sitten googletetaan, sieltä kyllä tulee vaihtoehtoisia nimiehdotuksia! Itselleni hankalinta on musiikkiosaston aineisto. Kuuntelen musiikkia aika kapea-alaisesti enkä itse soita tai laula. Klassisen musiikin säveltäjiä tunnen joitakin nimeltä, teoksia en juuri lainkaan. Kerran etsimme yhdessä asiakkaan kanssa Sibeliuksen nuottia Bagatelles op 34 pianolle ja voi hyvänen aika sen löytäminen oli vaikeaa. En tiedä miksi, sillä kun myöhemmin tein saman haun uudelleen niin oikea opus löytyi heti!
Joskus tulee tuskanhiki kun ei meinaa löytää asiakkaan kaipaamaa aineistoa. Tai jos etsityn pitäisi olla hyllyssä mutta se ei ole. Onneksi suurin osa asiakkaista lähtee pois tyytyväisinä. Lähes aina asiakas kysyy useampaa vaihtoehtoa, joista ainakin joku on meidän kirjaston kokoelmassa. Todella harvoin käy niin, ettei mitään haluttua ole. Vielä harvemmin niin, ettei kysyttyä aineistoa ole meillä eikä missään muuallakaan. Vaikka joskus iskeekin stressi niin onnistumisen tunne on silti yleisempää. Sitä paitsi etsintäpuuhissa oppii aina jotain uutta, niin että seuraavalla kerralla voi päästä hivenen helpommalla.
Olipas hauska lukea tätä. Itse olen ollut pienessä kirjastossa kesätöissä viitenä kesänä. Oon huomannut siellä, että palautukseen tulleista kirjoista jää vahva mielikuva itsellekin. En ole opiskellut mitään kirjastoalaa tai kirjallisuuttakaan. Hain nytten kyllä kirjastopuolelle kouluun. Mutta oli kyllä jännä huomata, miten oikeasti rupeaa muistamaan kirjoja ja kirjailijoita ja pystyy kuitenkin jotain suosittelemaan niiden perusteella mitä muut asiakkaat ovat lainanneet :)
VastaaPoistaItse kanssa googlettelin jonkun verran asiakaspalvelussa. Yleensä sain asiakkaalle joitakin kirjoja mukaan, jotka hän hyväksyi. Kerran on ollut hankalampi, mieshenkilö, joka tykkäsi lukea jotain poliittisia kirjoja ja sotahistoriaa. Kirjastokin oli niin pieni, että suurimman osan mies oli jo lukenut. Yritä siinä sitten etsiä hänelle kirjoja, jotka liittyy aiheeseen, josta itse ei tiedä mitään ja kun hän tosiaan kaikki oli jo lukenut mitä ehdottelin. Silloin juuri satuin olemaan yksin töissä ja tämä asiakas on vielä sellainen joka ei juurikaan itse hyllyjen väliin mene :D Jäi pieni epäonnistumisen tunne kalvamaan.
Meillä on yksi asiakas jonka lukutahti on kirja päivässä, siinä joutuu usein miettimään että mitähän nyt suosittelisi. Hän lukee monipuolisesti mutta silti tuntuu että on kohta lukenut kirjaston läpi.
PoistaItsellä oli kerran kesämökkiläinen asiakkaana, ensimmäistä kertaa kun kävi niin pyysi kolme kirjaa joista olen tykännyt. Toisella kertaa palautti kirjat ja kertoi että tästä tykkäsin eniten ja tästä vähiten, sen perusteella piti suositella kolme seuraavaa kirjaa. Tätä jatkui koko kesän, jäi hyvä mieli kun hän piti melkein kaikista mitä tyrkytin luettavaksi :)
Kiitos tästä postauksesta, olipa hauska lukea näitä "tapausselostuksia".
VastaaPoistaTämäpäs olikin kiva postaus, oli kiva lukea. :) Mua vähän on ketuttanut viime aikoina meidän kotikirjastossa käynti, kun esim. Jack Kerouacin kirjaa kaipasin ja ei ollut hyllyssä + olin ottanut nimen ylös väärin (KerouacH), niin eipä kirjaston tietokannasta löytynyt sitten. Kotona mietin, että miksei käytetty sanakatkaisua tai googlattu tai haettu vain kirjan nimellä. Tein sitten hyllyvarauksen kotona, kun hoksasin kirjoitusvirheeni, sillä kirja näkyi olevan varaston hyllyssä. :P Oli toki osin oma mokani, mutta olisihan tuon voinut kohtuu helposti selvittää. :D
VastaaPoistaOlipa tosiaan mielenkiintoista lukea postauksesi :) Kiva saada näkökulma asioihin sieltä tiskin toiselta puolelta!
VastaaPoistaOlipa kiva postaus. :)
VastaaPoistaTorey Haydenia olen lukenut itsekin ja minulle tulee mieleen "samantyylisestä" kirjasta Virginia M. Axlinen kirja Dibs etsii itseään. Tämän kirjan olen joskus lukenut Valittujen palojen lyhennelmänä, mutta nyt se löytyy hyllystäni ja odottaa lukuvuoroa.
VastaaPoista