Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

tiistai 20. elokuuta 2013

E. L. Doctorow: Homer ja Langley

E. L. Doctoow: Homer ja Langley
Englanninkielinen alkuperäisteos Homer & Langley
Suomentanut Helene Bützow
Tammi 2013
210 s.







Homer ja Langley on surullisenhauska kertomus kahdesta veljeksestä, joiden iloinen huoleton maailma kutistuu vähitellen elämäksi pimeässä, neljän seinän sisällä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vanhempiensa kuoltua Homer ja Langley viettävät sosiaalista elämää muun muassa salakapakoissa ja pitämällä kotonaan tanssiaisia. Homer työskentelee elokuvateatterissa; hän soittaa pianolla elokuviin sopivaa musiikkia. Tämä päättyy äänielokuvien tulon myötä. Homer on sokeutumassa vähitellen, mikä ensin rajoittaa ja lopulta estää soittamisen ansaintamielessä. Kotona hän voi soittaa, koska on opetellut valtavan määrän kappaleita ulkoa.

Sokeus rajoittaa Homerin elämää, ja tavallaan sen tekee myös Langley. Hänen suurin tavoitteensa on tehdä niin ajankohtainen sanomalehti, että sen yksi ainoa numero kertoo tosiasiat minä tahansa aikana. Tätä varten Langley lukee ja kerää kotiin kaikki sanomalehdet, joka päivä. Lisäksi hän kerää oikeastaan mitä tahansa, mieluiten paljon. Pihiydessään hän ei koskaan heitä mitään pois.

Siihen aikaan, 30-luvun lopussa ja 40-luvun alussa, autot olivat virtaviivaisia. Se oli uusimman autosuunnittelun päivän sana. Auton virtaviivaisuus tarkoitti, että kaikki oli kaarevaa, eikä missään ollut ainoatakaan suoraa kulmaa. Olin asioikseni tunnustellut kadun reunaan pysäköityjä autoja kädelläni. Autoissa jotka pitivät kadulla kehräävää ääntä oli pitkä matala konepelti, pyöreinä kaartuvat puskurit, lokasuojat ja kiinteä kupera tavaratila. Kun paranin niin paljon, että jaksoin mennä alakertaan, kysyin Langleylta: Jos kerran halusit tänne auton, miksi et tuonut sellaista uudenaikaista mallia?

Sanoin sen vitsinä istuessani T-Fordissa ja painoin äänimrkin kumipalloa kaksi kertaa kuin huutomerkeiksi perään. Törähdykset kimpoilivat ympäri huonetta ja kertautuivat hupaisina kaikuina ullakolle asti.

Homer ja Langley elävät suuressa asunnossa vailla rahahuolia ja muutenkin melko huolettomina. Esimerkiksi joukko hippejä saa muuttaa heidän luokseen tuosta vaan, siksi aikaa kun haluavat. Mutta vähitellen Langleyn pihiys tekee elämästä hankalaa. Hän kieltäytyy maksamasta laskuja, ja kun kaasu, vesi ja sähkö katkaistaan hän keksii keinot selvitä omavaraisesti ilman niitä. Mutta pimeässä, vedettömässä, tavaraa täynnä olevassa asunnossa elintila kutistuu. Homer menettää näön lisäksi kuulonsa eikä pysty enää liikkumaan omin avuin, koska Langleyn keräämät tavarat peittävät ja muuttavat tutut kulkureitit.

On ilmennyt ongelma. Langleyn puolustusstrategia on saanut aikaan sen, että minun on vaarallista tai jopa mahdotonta liikkua talossa. Olen vankina käytännön syistä. Paikkani on tällä hetkellä juuri oleskeluhuoneen ovien sisäpuolella, ja täältä on vain yksi polku portaiden alapuolella olevaan kylpyhuoneeseen. Langleynkin liikkumismahdollisuudet ovat rajalliset. Hän on asettunut keittiöön ja pääsee sisään ja ulos pihalle avautuvan takaoven kautta. Eteisaula on tukittu täydellisesti kirjalaatikoilla, ja pinot ulottuvat kattoon asti. Lehtipaalien välissä kulkee kapea polku, jonka yläpuolella roikkuu puutarhatyökaluja - lapiot, haravat, sähköpora ja kottikärryt riippuvat rautalangoista ja naruista, jotka Langley on pingottanut seiniin lyötyjen naulojen väliin - ja joka johtaa keittiöstä minun alueelleni. Langley tuo minulle ruokaa sitä tunnelia pitkin. Hän sanoo väistävänsä taskulampun valossa ansalangat, joita on kiinnitetty nilkan korkeudelle seinien väliin.

Tarinan alkupuoli on hauskaa ja melko kepeää aikalaiskuvausta 1900-luvun alkupuoliskosta. Veljekset eivät tunne suurta huolta huomisesta, pääasia on pitää hauskaa milloin tahansa ja kenen kanssa tahansa. Vähitellen tunnelma muuttuu ahdistavammaksi. Homer tulee yhä riippuvaisemmaksi Langleystä, joka puolestaan tulee yhä vainoharhaisemmaksi. Lukija voi pohtia, miksi Homer ei pyri pois Langleyn luota, vaikka haluaisi maksaa laskut, poistaa ikkunoita peittävät luukut ja olla väleissä naapureiden kanssa. Miksi veljesten välinen side on niin tiukka, että se on mahdoton katkaista?

Pidin kirjasta, pidin siitä että maltillisen sivumäärän aikana se kuvasi sekä yksittäisten ihmisten että yhteiskunnan muutosta useiden vuosikymmenien aikana. Suuret asiat, kuten maailmansodat ja jazz-musiikki, kuvataan samaan aikaan sekä lähellä että kaukana olevina. Toisaalta myös pienet arkiset asiat, kuten laskujen maksaminen, kasvavat yhteisöä koskeviksi asioiksi. Asetelma me vastaan muu maailma menee tässä kirjassa äärimmilleen, niin pitkälle että siitä on vain yksi tie ulos. Eikä se tie ole kaunis. 

Kirjan ovat lukeneet myös bleue http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2013/08/homer-ja-langley-el-doctorow.html ja Erja http://esperanzan.blogspot.fi/2013/08/homer-ja-langley-e-l-doctorow.html.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti