Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun

Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
Kansi: Liisa Holm
Gummerus 2001
396 s.







Sinun lapsesi eivät ole sinun oli minulle vaikea, melkein ylitsepääsemätön lukukokemus. Olin jonkinlaisessa kierteessä; en päässyt kärryille niin luin vain vähän matkaa, sitten pidin päivän tai kaksi taukoa, sitten kun aloin taas lukea olivat henkilöt ja tapahtumat taas vieraita, en päässyt kärryille joten luin vain vähän matkaa ja pidin taukoa. Tunnustan, todennäköisesti olisin jättänyt kirjan kesken ellen olisi lukenut sitä Klassikko-haasteeseen.

Päähenkilö Nelli elää taistolaisperheessä, jossa etenkin äiti on idealisti. Isä on vähän hillitympi. Nellin lapsuuteen kuuluu pioneeritoiminta, lisäksi hän on usein mukana kun aikuiset kokoontuvat ryyppäämään ja keskustelemaan maailman parantamisesta. Nelli on äitinsä tytär, hän haluaa tuoda esiin ihmisoikeusloukkauksia ja muita epätasa-arvoisuuksia.

Tarina liikkuu monessa eri aikatasossa Nellin lapsuudesta nykyhetkeen, opiskelijaelämään. Lapsuudenkoti on sekä rakastava että riitaisa, suurelta osin  äidin ehdottomuuden takia. Kun isä lähtee pois, muuttaa Kanadaan, maailma muuttuu. Äiti tapaa Juhanin ja kasvaa ulos idealismistaan. Nelli kokee olevansa petetty, hän yksin on enää puolustamassa aatteita. Hän ei sopeudu oikein mihinkään porukkaan, on liian jotain ja liian vähän jotain muuta. Ja kun isä tulee tapaamaan häntä vuosien päästä, on Nelli entistä yksinäisempi.

Kiti ei antanut katsoa uutisia, sillä niiden jälkeen näin painajaisia. Kyselin häneltä saastuisiko maailma harmaaksi ja tulisiko kolmas maailmansota, ja Kiti sanoi, että piti ajatella ainakin miljoona sinistä kissaa ja kaikkea muuta kivaa, mitä maailmassa oli. Piti ajatella iloisia asioita samalla kun öljy kulki merivirtojen mukana eteenpäin ja tarttui lintujen siipisulkiin.

Kevään tullen Kiti ei enää tullut minua bussille vastaan, sillä hänellä oli kiire romaanikäännöksen kanssa. Matkustin yksin bussilla keskustaan koulun jälkeen ja vaelsin ympäriinsä, vaikka minulla oli avain Kitin luo. Menin kirjastoon etsimään kirjoja, joissa oli kuollut isä, ja istuin takki päällä lastenosastolla lukemassa. Vaeltelin aurinkoisia katuja kirjakassia raahaten, istuin puistikon penkillä lukemassa ja katselin myssyn reunan alta Johanneksen kirkon torneja, mutta en koskaan mennyt kauemmas rantaan, sinne missä olimme kävelleet isän kanssa. Olisin vain muistanut isän käden omassani ja sen, miten isä makasi syksyisessä puistossa ja minä peitin hänet lehdillä.

Sitaatti on yksi kirjan parhaista kohdista ja osoittaa sen, kuinka elävästi Honkasalo kirjoittaa. Nellin tunteet kurottuvat koskettamaan lukijaa, koko kirjan ajan on helppo elää Nellin pelkojen, toiveiden, muistojen mukana. En oikein löydä sanoja kuvaamaan sitä ilmiötä, sitä miten Honkasalo saa tuotua esiin Nellin maailman jos nyt ei ihan romahtamista mutta kuitenkin sen, miten yksin Nelli lopulta jää ajatusmaailmansa ja ideologiansa kanssa.

Nelli osoittautui hyvin koskettavaksi henkilöhahmoksi, mutta muut jäivät minulle etäisiksi. En tiedä johtuiko se siitä, että luin kirjaa pienissä pätkissä useamman viikon ajan. Tärkeimmät sivuhenkilöt tulivat jonkin verran tutuksi, mutta aina välillä mukaan putkahti Katia, Aaroa, Tommia ynnä muita, joista en yhtään muistanut missä yhteyksissä he olivat esiintyneet vai tulivatko vasta nyt mukaan. Lisäksi tajusin kovin hitaasti, millä aikatasolla milloinkin liikuttiin ja kuinka kauan.. En esimerkiksi osaa sanoa, kuinka monta vuotta Nellin lapsuusajan kuvaukset kattavat.

Kirjan vieraus saattaa johtua siitä, että en tunne 1970-lukua juuri lainkaan. Se on vuosikymmen, jolloin vanhempani ovat tavanneet, menneet naimisiin ja saaneet ensimmäisen lapsensa. He ovat kotoisin pieniltä paikkakunnilta - pikemminkin maalta kuin kaupungista - eivätkä ole lähtöisin niin sanotuista kulttuurikodeista. Taistolaisuus-termin olen kuullut, mutta en tunne sitä oikeastaan lainkaan, voin sanoa että vain sen verran mitä Sinun lapsesi eivät ole sinun aiheesta kertoo. Sinänsä harmi, uskon että kirja on ansainnut paikkansa sadan kotimaisen klassikon listalla, se vain ei ole kirja minua varten.