Lukutaitokampanjassa luettua, osa 7. Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi

Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi
Norjankielinen alkuperäisteos Jeg skal gjøre deg så lykkelig (2011)
Suomentanut Katriina Huttunen 
Tammi 2013
289 s.






Aion tehdä sinut onnelliseksi sijoittuu 1960-luvun norjalaiseen kerrostaloon kuvaten asukkaiden arkea ja haaveita. Talon jokainen asunto saa oman luvun, niin että yhdessä luvussa kerrotaan yhden asunnon asukkaista. Kerronta on hän-muotoista ja puhuu asukkaista jonkin verran muodollisesti. Leskeksi jäänyt herra Karlsen on ankara isä ja kertoja puhuukin hänestä herra Karlsenina tämän saadessa oman puheenvuoronsa. Peggy-Anita on omassa luvussaan Peggy-Anita, koska hän on rempseä ja käyttäytyy eri lailla kuin talon muut naisasukkaat. 

Talo on näennäisen rauhallinen asuinpaikka. Ihmiset tervehtivät toisiaan mutta mitään lämpimiä ja läheisiä ystävyyssuhteita asukkailla ei ole. Herrat käyvät töissä ja rouvat hoitavat kotia; niin sen pitää olla eikä poikkeuksia katsota hyvällä, ei kotona eikä naapurustossa. 


Mosaiikkimainen rakenne on toimiva ratkaisu, sillä se kuvaa asukkaita monelta kantilta. Naapureiden elämää paheksutaan useimmiten, vaikkei siitä tiedetäkään juuri muuta kuin se mitä seinien läpi kuuluu. Lisäksi oletetaan naapureiden toimivan tietyllä tavalla. Kun sitten jokainen asukas saa tuoda oman näkökulmansa, kertoa elämästään ja ajatuksistaan, huomataan etteivät asiat ole lainkaan niin yksioikoisia kuin miltä ne naapureiden silmissä ja ajatuksissa näyttävät olevan. Kaikilla asukkailla on haaveita, haaveita joita he eivät kerro kenellekään muulle, vain lukija saa ne tietää. Samoin kaikilla perheillä on ongelmia, jotka nekin pidetään piilossa naapureilta.


Hän astui askeleen taaksepäin ja ihaili koko ikkunaa, kevätesikoita ja pelargoneja, suppilokukkia ja gerberoita. Hän oli jo vaihtanut monien kukkien mullan. Pian aurinko alkaisi paistaa voimakkaammin ja lämpimämmin, ja silloin hän voisi viedä ne muutamaksi tunniksi parvekkeelle. Se tekisi niille hyvää, vahvistaisi kasvua ja vauhdittaisi kukintaa. Viime vuonnakin hänen rönsyliljansa olivat kukkineet keskellä heinäkuuta. Kukat tosin olivat pieniä vaatimattomia tähkiä ja kaikkea muuta kuni kauniita. Hän oli tuntenut kasvia kohtaan suurta hellyyttä. Tämän kummoisempaan se ei pystynyt, vaikka yritti näyttäytyä koko komeudessaan.

Silloin ovikello soi.

Onneksi hän oli pannut maitolasin ikkunalaudalle, sillä kun ovikello soi, käteen unohtunut pellavarätti lennähti päin tapetoitua seinää, niin kovasti hän säikähti. Maidosta jäisi varmasti rasvatahra kuvioon, hän ehti ajatella ennen kun hän sai hengityksensä tasaantumaan ja juoksi eteiseen muistamatta hiipiä.

Tarina kertoo ajasta, jolloin ihmisillä on tietty paikka. Siihen paikkaan pitää tyytyä ja sopeutua, eikä siitä voi irrottautua vaikka kuinka olisi tyytymätön. On vaan löydettävä ilon hetket ja tartuttava niihin, jotta jaksaa elämää päivästä toiseen.


En ole lukenut Ragden aiemmin suomennettuja teoksia, siksi olin innokas lukemaan tämän. Aion tehdä sinut onnelliseksi oli ihan kelvollinen lukukokemus. Olisin kaivannut siihen jotain lisää, kenties jonkinlaisia yllätyksiä. Nyt kaikki vahvistivat omissa luvuissaan sen, mitä muissa luvuissa heistä oli todettu naapurien kokemana. Omissa puheenvuoroissaan he kertoivat tunteistaan mutta toiminta tai käyttäytyminen ei muuttunut. Henkilöt tulivat tutummiksi mutta jotenkin he jäivät aika laimeiksi. Siitä ehkä johtui, että luin kirjaa pienissä pätkissä useana päivänä peräkkäin. Se ei vaan vienyt mukanaan.