Arne Nevanlinna: Marie. Äänikirja

Arne Nevanlinna: Marie. Äänikirja
WSOY 2008
10 cd-äänilevyä
Lukija: Seela Sella








Aina flunssaisena innostun kuuntelemaan äänikirjoja, on niin ihana maata viltin alla silmät kiinni ja kuunnella. Välillä nousta sen verran että vaihtaa levyä. Ja olon parannuttua voi neuloa sukkia ja huiveja kuunnellen kirjan loppuun. En ole koskaan ennen postannut äänikirjasta, mutta nyt oli niin kertakaikkisen hieno kokemus että se pitää jakaa muille.

Äänikirjassa suuri merkitys on sillä, kuka lukee ja miten. Pidin Seela Sellan äänestä, se oli perusrauhallinen ja miellyttävä. Lisäksi Sella eläytyi tekstiin niin että se tuntui todella elävältä. Mielestäni Sella ei näytellyt, vaan toi eri tilanteet esiin pienellä äänen voimakkuuden tai äänen värin muutoksella.

Marie on nimensä mukaisesti kertomus Mariesta, satavuotiaasta rouvasta joka viimeisinä elinaikoinaan vanhainkodissa käy elämäänsä läpi. Lapsuus Strasbourgissa, tyttökoulu ja sieltä karkaaminen Englannissa, avioliitto suomenruotsalaisen Vilhelm Myhrborghin - jota Marie kutsuu Guillaumeksi - kanssa ja muutto Suomeen, epäilys miehen uskottomuudesta ja oma salasuhde, ristiriidat ranskalaisen, ruotsalaisen, suomalaisen ja venäläisen kulttuurin välillä, kuolleet lapset ja yksi elävä lapsi... Marien pitkä elämä on ollut täynnä suuria ja pieniä asioita, suuria tunteita, pientä vahingoniloa silloin tällöin, pientä kiukuttelua etenkin vanhaksi tultua, suuri oman arvon tunteminen loppuun asti.

Pidin Marien hahmosta ja siitä, kuinka elävä hänen tarinansa on. Hän muistelee, ja silloin mennyt ja nykyinen aika usein sekoittuvat. Marie on ollut elämänsä aikana peloissaan, ja muistellessaan pelkoa hän saattaa huudahtaa ääneen niin että vanhainkodin hoitaja saattaa tulla kysymään mikä hänellä on hätänä. Silloin Marie keksii kiireesti selityksen, hän ei halua tunnustaa elävänsä niin vahvasti muistoissaan. Muutenkin menneen ja nykyisen sekoittuminen tuodaan hienosti esiin. Yhdessä hetkessä Marie tanssii tulvillaan elämäniloa, seuraavassa hän harmittelee kun ei saa itse nostettua lattialle pudotettua kirjekuorta. Muistoissaan hänellä on tarkka kuva erilaisista tapahtumista, esimerkiksi milloin olivat ne päivälliskutsut joissa oli venäläinen ruokalista ja keitä siellä oli vieraina, mutta nykyhetkessä yrittää päästä selville mikä aika päivästä on, muun muassa kuulostelemalla vatsaansa joko pian on päivällisaika.

Sella on loistava Marien tulkitsija. Pienellä äänen sävyn muutoksella Mariesta tulee arka, kielitaidostaan epävarma nuori nainen. Toinen muutos tekee Mariesta hiukan kärttyisän vanhuksen, joka ei hyväksy sitä että vanhainkodissa toista aamiaista kutsutaan suomalaiseen tapaan lounaaksi. Marie on nimennyt hoitajat omien mielikuviensa mukaan muun muassa Topeliukseksi, Edith Piafiksi, Enkeliksi ja Monstreksi. Johtajatar on Pompadour. Sella tuo mahtavasti esiin Marien suhtautumisen eri ihmisiin, koko kirjan ajan tuntuu siltä että ääni sopii täydellisesti luettaviin sanoihin. 

Onneksi sukkaparistani puuttuu puolikas, voin hakea kirjastosta äänikirjoina Hjalmarin ja Varman, jotka nekin kertovat pitkästä ajanjaksosta ja yhteiskunnasta yhden ihmisen äänellä.