Forum 2010
310 s.
Olen lukenut ja tykännyt Stenin kahdesta aiemmasta dekkarista, Syvissä vesissä (2012) ja Sisäpiirissä (2013). En malttanut odottaa kolmososan suomennosta (ilmestyy toukokuussa nimellä Pinnan alla) vaan lainasin ruotsinkielisen alkuperäisteoksen.
Mutta mutta. I grunden utan skuld osoittautui suureksi pettymykseksi. Takakansiteksti lupaa jännittävää tarinaa kadonneen ja sittemmin kuolleen tytön, Linan, murhaajan löytämiseksi. Kansiliepeen mukaan tutustumme myös Thorwaldin elämään 1900-luvun alussa. Mietin heti, että kuka Thorwald ja pitäisikö minun tietää hänet, en muista esiintyykö hän aiemmissa osissa.
Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän turhauduin. Thorwaldin tarina saa koko ajan enemmän tilaa, ja vasta puolenvälin paikkeilla selviää hänen liittyvän monen mutkan kautta toiseen päähenkilöön, asianajaja Nora Lindeen. Silloinkin tuntui epävarmalta, kohtaavatko Thorwaldin ja Noran tarinat vai jääkö heidän välilleen kahdeksankymmenen vuoden kuilu.
Toisaalta Noran osuus tarinassa tuntui aivan liian suurelta, etenkin kun ison osan saamastaan ajasta hän juo punaviiniä ja miettii avioliittonsa tilaa, lasten nukkuessa rauhassa. Löytäessään sattumalta kaukaisen sukulaisensa päiväkirjat hän keksii - ding vaan- sekä motiivin että syyllisen Linan kuolemaan. Samaan aikaan poliisit, Thomas Andreasson etunenässä, saavat surkean vähän tilaa huomioiden että kyseessä on, tai pitäisi olla, dekkari. Alussa Linaa etsitään, mutta juttu kuivuu kokoon kun hänestä ei löydy jälkeäkään. Kuukausia myöhemmin selviää Linan kuolleen, mutta varsinainen poliisityö jää muutamaan kuulusteluun ja pariin puhelinsoittoon oikeuslääkäriltä, muuten Thomas viettää suuren osan ajastaan miettien eroon päättynyttä avioliittoaan ja äskettäistä kohtaamista ex-vaimonsa kanssa.
280 sivua kirjassa menee niin ettei tapahdu mitään, sitten Noran oivalluksen jälkeen kaikki selviää ja on ohi kolmessakymmenessä sivussa. Olisin kaivannut paljon lisää poliisin työn kuvaamista, enemmän epäiltyjä, teknisen tutkinnan kuvaamista, palavereita joissa poliisit pohtivat erilaisia mahdollisia tapahtumakulkuja. Nyt on käytännössä niin, että poliisit eivät saa selville itse mitään. Toisaalta Noran keksimä ratkaisuehdotus, joka osoittautuu oikeaksi, tulee täysin puun takaa. Pidin ratkaisua epäuskottavana, olisin kaivannut sille paljon tukevampia perusteluita.
Thorwaldin tarina itsessään on kiinnostava ja koskettava, mutta se saa liikaa sivuja. Muutama luku, toisinaan vain yksi tai kaksi, ollaan nykyajassa kunnes taas palataan vuosikymmenten taakse. Thorwaldin elämästä kerrotaan yksittäisiä tapahtumia, usein niin että tapahtumia on vain yksi vuodessa tai kahdessa, väliajasta ei kerrota mitään. Ensimmäiset 200 sivua tarina tuntuu täysin irralliselta, aivan kuin sen pitäisi olla oma historiallinen romaaninsa eikä jännitysromaanin sivujuonne. Thorwaldin merkitys tarinalle selviää muutaman viimeisen sivun aikana, mikä on ainakin minulle lukijana aivan liian myöhään.
Vaikka turhauduin tämän kirjan kanssa, en halua luovuttaa toivoa kokonaan. Kahden hyvän kirjan ansiosta aion antaa Stenille uuden mahdollisuuden. Sandhamniin sijoittuvia jännitysromaaneja on julkaistu Ruotsissa jo kuusi kappaletta, joten eiköhän niitä ole tulossa suomeksikin lisää. Vielä en tiedä, luenko nelososan ruotsiksi vai odotanko suomennosta, katsotaan sitä sitten kun olen saanut sulateltua I grunden utan skuldin aiheuttaman pettymyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti