Kaupunkilomalla: Ed Sheeran (ja Ryan Keen) Tallinnassa

Olin lomalla hiihtolomaviikon ja kävikin niin, että tuli lähtö ex tempore - matkalle Tallinnaan. Entinen luokkakaverini ja alakouluaikainen ystäväni, kenet tapasin äskettäin noin 15 vuoden tauon jälkeen, pyysi kaveriksi Ed Sheeranin keikalle. Hän fanittaa Ediä muttei halunnut lähteä matkaan yksin, lippuja oli jo hankittuna kaksi. Tietenkin lähdin mukaan.

 

Matka alkoi maanantaina 16.2. Laiva lähti illalla, ja tietenkin otimme siellä loma- ja keikkakuohuviiniä, huomatkaa myös vesilasit pöydällä :) Laivasta piti lähteä aikaisin tiistaiaamuna, jo klo 6.45 lähdimme kohti hotellia. Meriton Grand Conference & Spa Hotelli oli Vanhan kaupungin laitamilla, pari kilometriä satamasta. Ihan varmaa reittitietoa ei ollut mutta pääsimme melko kivuttomasti perille, vain kerran kysyimme neuvoa ja silloin olimmekin jo korttelin päässä hotellista. Ihana yllätys oli se, että vaikka olimme paikalla jo aamukahdeksalta, saimme huoneen heti eikä vasta iltapäivällä. Lisäksi vastaanotossa sanottiin, että aamiainen on katettu. Yhden yön pakettiin ei varmastikaan kuulu kahta aamupalaa mutta kun siitä kerran sanottiin niin minähän menin syömään :) Muutenkin hotelli oli kiva ja viihtyisä, ylhäällä kuvassa on näkymä huoneen ikkunasta. Myös kylpyläosasto oli kiva, kävimme niin tavallisessa kuin porealtaassa, lisäksi suomalaisen saunan lisäksi aromi- ja suolasaunassa. Suolasauna varsinkin oli hauska; saunassa oli iso kulhollinen suolaa, sitä levitettiin koko kropalle ja sitten istuttiin saunan lämmössä. Hyvin huomasi että yksi kynsinauha on rikki, auts... 

 

Kylpylässä lillumisen jälkeen olikin aika laittautua ja suunnata keikkapaikalle eli Saku-areenalle. Menimme suosiolla taksilla, koska areenan sijainnista ei ollut tarkkaa tietoa, eikä tulostettuun karttaan olleet mahtuneet molemmat, areena ja hotelli. Matkaa oli kuitenkin jokunen kilometri, vähän yli 8 € tuli hinnaksi.

 

Ed Sheeran ei ollut itselleni nimenä tuttu, mutta kun ennen matkaa kuuntelin YouTubesta niin tiesin kuulleeni häntä ennenkin. I See Fire on Hobitti-elokuvassa, lisäksi ainakin Give Me Love tuntui tutulta. Lämppäri Ryan Keen oli ihan uusi tuttavuus, mutta hänpä veikin jalat alta! Kannattaa katsoa netistä molempien herrojen livevideoita, ovat kyllä huikeita esiintyjiä. 

 

Ryan Keen

Ed Sheeran

Pidin molempien esityksessä siitä, kuinka vilpittömän iloisilta he vaikuttivat suosiosta. Ed Sheeranin joillakin YouTube-videoilla on yli 200 miljoonaa näyttökertaa, kuitenkin hän vaikutti vähän ujolta ja hämilliseltä. Hän kiitteli moneen kertaan yleisöä, että ihmiset ovat vaivautuneet paikalle katsomaan häntä. Hänelle oli varmasti kerrottu että osa katsomossa heiluvista lipuista oli Suomen lippuja, koska hän kysyi ketkä ovat tulleet Suomesta asti - ja meitähän oli metelistä päätellen paljon! Hän rikkoi yhden kitaroistaan ja hämillisenä selitti että onpa noloa, kun häntä on tultu kuuntelemaan niin olisi kiva jos olisi ehjät soittimet. Pidän tyylistä, että vaikka ollaan maailmantähtiä niin ei olla lavalla "haistakaa ***** en puhu mitään olen vaan ja vedän keikan" - asenteella, vaan jutellaan yleisölle, opetetaan heille sävelkulkuja joita voi laulaa taustalauluna yms. 

 

Vajaan kolmen tunnin pituisen setin jälkeen oli yllätys, kuinka nopeasti areenalta pääsi pois. Taisi olla korkeintaan varttitunti, että olimme jo saaneet takit narikasta ja valmiina lähtemään. Matka takaisin hotellille ei ollutkaan niin yksinkertainen. Emme ymmärtäneet taksitoiminnasta mitään. Ihmisiä kerääntyi sinne tänne jonoiksi, mutta mitään tolppia ei näkynyt, yksi ständi oli missä luki taksi. Päätimme kävellä viereisen kauppakeskuksen luo, jos siellä asioihin tulisi selko. Sielläkin ihmisiä oli jonossa monessa kohtaa, mutta siinä sentään oli tolppia missä luki erilaisia taksijuttuja. Ihmettelimme edelleen, miten taksit toimivat, millä logiikalla yksi meni yhteen suuntaan ja toinen toiseen, ja miksi kukaan ei pysähdy mihinkään vaikka ovat tyhjänä. No, emme onneksi joutuneet odottamaan kauaa ennen kuin lähelle pysähtyi tilataksi. Melkein kisasimme siitä toisen seurueen kanssa, mutta kun selvisi että hekin ovat suomalaisia niin hurautimme sitten kimppakyydillä keskustaan. Paluukyyti olikin kalliimpi, yhteensä reilut 38 €, meidän osuus siitä oli 13 €.

 

 

Keskiviikkona oli kotiinpaluupäivä. Kysyimme voimmeko jäädä hotelliin vähän pidemmäksi aikaa, huoneen luovutus olisi ollut puoliltapäivin mutta laiva oli lähdössä vasta kuudelta. Emmekä halunneet jättää laukkuja hotellin matkatavarasäilytykseen, koska se oli ihan päinvastaisessa suunnassa kuin satama. Lisäajan sanottiin maksavan 10 €/tunti, mietimme olisimmeko yhteen vai kahteen asti, päädyimme että tunti riittää. Yllättäen virkailija sanoikin että se maksaisi kympin mutta hän antaa sen meille ilmaiseksi. Ehkä näytimme sen verran väsyneiltä uimapuvut käsissämme, että hän totesi meidän kaipaavan porealtaassa makoilua ennen kotiinlähtöä. Ehdimme siis tehdä uuden kylpyläkierroksen :) 

Iltapäivällä lähdimme kaupungille kiertelemään. Varsinaisia ostoshaluja ei liiemmin ollut, väsymys oli aikamoinen ja lisäksi matkalaukut raahattavana. Päädyimme parille pienelle kujalle, Müürivahella oli käsityö- ja designkauppa Krunnipea Butiik, jossa oli myytävänä  koruja, saippuoita, kynttilöitä ja vaatteita. Ostin taas yhdet kirjastontätikorvikset :) Ai niin, ne maksoivat 16 €.

Hmm, onkohan mulla näihin sopivia vaatteita?

Pikkukujilta suuntasimme Viru-keskukseen. Toivoimme että siellä olisi ollut matkalaukuille säilytyspaikka, no ei ollut. Kuljetimme niitä edelleen mukana. Hirveää hinkua vaateostoksille ei ollut, toisaalta ei ollut tarvetta uusille vaatteille, toisaalta hinnat näyttivät olevan aika lailla Suomen tasoa. Kävimme Rahva Raamat - kirjakaupassa sekä pyörimässä että kahvilassa kaakaolla. Oli muuten iso kaakao ja ihana kauppa! Väritys oli tosi kiva, lisäksi tykkäsin siitä miten tuotteet olivat esillä. Sisustukseen oli todella panostettu.

 Tuollainen pikkusalkku olisi ihana, harmi vaan että hintalappu sanoi 140 €... Muistikirjan kannessa lukee My First Novel, harmi vaan en ostanut sitäkään. Kotona on vielä monta muistikirjaa joissa on runsaasti tilaa tarinoille.

Tuula Karjalaisen Tove Jansson - tee työtä ja rakasta oli kolmantena myydyimpien tietokirjojen hyllyssä.

Laivamatka kotiin olikin aika hiljaista. Kaksi päivää oli ollut melko täynnä ohjelmaa ja etenkin liikkumista paikasta toiseen. Yöunet olivat jääneet vähiin. Laivan saapuessa Helsinkiin totesimme, että ratikka on aivan täynnä, taidetaan kävellä bussiasemalle. Tietysti siihen aikaan illasta busseja meni enää kerran tunnissa, eli kun emme ehtineet yhdeksän bussiin niin piti odotella kolme varttia seuraavaa. Ja se olikin sellainen vuoro mikä ei mennyt moottoritietä vaan kierteli siellä täällä... No, puoli kahdentoista aikaan olin kotona, väsyneenä mutta tyytyväisenä. On se niin ihana käydä jossakin, ja on ihana kun löytää vanhoja ystäviä vuosien jälkeen uudelleen ja tavatessa tuntuu että juttu jatkuu ihan kun vasta viime vuonna oltaisiin oltu alakoululaisia.