Ruotsinkielinen alkuperäisteos Dirigenten från Sankt Petersburg (2013)
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus 2014
451 s.
Takakannen perusteella epäilin, onkohan tämä ollenkaan minun kirjani; on asianajaja, investointipankki, öljy-yhtiö, turvallisuuspalvelu... Pelkäsin, että Pietarin kapellimestari olisi liian "äijä". Pelko osoittautui nopeasti turhaksi ja ennakko-oletukset vääriksi. Kyseessä on vauhdikas, vetävä, jännittävä ja ennen muuta hyvä dekkari.
Moskovassa menneisyyttä paossa elävä ruotsalainen Tom Blixen saa unelmien työtehtävän. Hän edustaa investointipankkia yrityskaupassa, jossa suuri öljy-yhtiö hankkii liki puolet kilpailijastaan. Pian Blixen kuitenkin kuulee ja kokee asioita, jotka saavat hänen epäilyksensä heräämään. Onko RusOililla kiikarissa keinot vallata kilpailija kokonaan? Miksi hänet valittiin kaupan hoitajaksi, eikä hänen pomoaan? Keneen voi luottaa? Ovatko hänen läheisensä vaarassa?
Venäjä, hän ajatteli.
Maa näytti itsestään jälleen uudenlaisen puolen ja muistutti Tomia kouriintuntuvasti siitä, ettei kukaan ollut koskaan täysin turvassa.
Tom ei ollut kuitenkaan ikinä kuvitellut, että joutuisi henkilökohtaisesti tekemisiin terrorismin kanssa. Terroritekoja ja muita katastrofeja tapahtui vain toisille ihmisille: tuntemattomille venäläismiehille ja -naisille, jotka matkustivat metrolla töihin, tyhmänrohkeille nuorukaisille, jotka kaahasivat kuolemaa halveksuen sataakuuttakymppiä Moskovan moottoriteillä.
Tom työntyi jälleen yhden töllistelijäjoukon läpi.
Hän ohitti varovasti huovan, jolle oli asetettu mustuneita ruumiinosia, ja tunsi järkytyksen iskevän koko voimallaan vasten kasvojaan. Kuolema tunkeutui heti hänen sieraimiinsa, samensi hänen näkökenttänsä, vihloi hänen korviaan.
Olen hämmästynyt siitä, että tykkäsin kirjasta todella paljon. Hämmästynyt siksi, että sen kuvaama maailma on miehinen ja väkivaltainen, naisia on vähän ja he ovat lähinnä vain uhrien ja viihdyttäjien roolissa. Raha ja maine jyräävät ohi ihmisarvon. Syö tai tule syödyksi.
Silti tässä on jotain, mikä vetoaa minuun. Ehkä se on Tomin haavoittuvuus, se että vaikka hän on raha-alan raudanluja ammattilainen ja pokerinaama on hänessä myös inhimillinen puoli. Osa hänestä ikävöi Ruotsiin jäänyttä perhettä, ikävöi sitä mikä kerran oli ja mitä ei koskaan saa takaisin. Mitä ei saa tekemättömäksi.
Pietarin kapellimestari on sarjan avausosa, ja taas kävi niin että seuraavaa osaa odotellaan kovasti.
Kirjan ovat lukeneet myös Arja, Iloinen apina ja Eeva-Liisa Haapaniemi.
Kirjan ovat lukeneet myös Arja, Iloinen apina ja Eeva-Liisa Haapaniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti