Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Otava 2014
286 s.







Huhheijaa, olipahan kirja!

Jos on mahdollista rakastua fiktiiviseen kissaan, niin se tapahtui minulle. (Ja nyt sivuutetaan kaikki se mit kissa symboloi tässä kirjassa.) Bekim tapaa häijyn mustan kissan baarissa ja pian asunnottomaksi jäänyt kissa muuttaa hänen luokseen. Kissa on ilkeä, vaativa, väkivaltainen ja valtaa koko ajan enemmän tilaa. Mutta silti se on hassu ja vastustamaton. Bekimin tarjotessa aamupalaa kissa toteaa: "En todellakaan syö mitään vitun puuroa." Kissa tulee Bekimin elämään yllättäen ja yhtä yllättäen se siitä katoaa. Juuri kun aloin kaivata kissaa Bekim kohtaa Kosovossa toisen, oranssivalkoisen kissan. Pienen, ehdottomasti rakastavan, puhumattoman, ihan päinvastaisen kuin musta kissa. Tämäkin kissa katoaa jättäen Bekimin taas yksin.

Kirjassa seurataan rinnakkain Bekimin elämää Suomessa sekä hänen vanhempiensa eloa Kosovossa. Vanhemmat avioituvat pian ensitapaamisen jälkeen ja elävät näennäisen rauhallista ja onnellista elämää. Ajat kuitenkin muuttuvat; Titon kuoleman jälkeen serbien valta kasvaa ja albaanit joutuvat ahtaalle. Emine ja Bajram sekä heidän viisi lastaan joutuvat lähtemään kotoa. Uudeksi asuinmaaksi valikoituu Suomi, siksi että sinne päästäkseen ei tarvitse täyttää hirmuista pinoa lomakkeita. Elämä Suomessa on vaikeaa ja perheen sisällä jännitteet kasvavat. 

Aikuinen Bekim ei ole tekemisissä vanhempiensa eikä sisarustensa kanssa. Hän elää yksin mutta ei ole yksinäinen. Miehiä käy hänen elämässään, mutta pysyväksi siihen tulee käärme. Lapsena Bekim pelkäsi käärmeitä, ja hän pelkää niitä vähän vieläkin. Mutta silti hänen on saatava käärme, kuningasboa, kuristajakäärmeistä uljain. Terraario on käärmeelle liian pieni ja vastenmielinen, niinpä se saa luikerrella asunnossa vapaasti. Myös sen jälkeen, kun kissa on asettunut taloksi. 

Vasta hetken kuluttua se alkoi liikkua. Se lainehti eteenpäin tasaisesti kuin tyynessä aallokossa. Liike oli epätodellista, arkaa ja hidasta mutta silti määrätietoista ja eläväistä. Se tunnusteli pöydän- ja sohvanjalkoja, nosteli päätään katsellakseen ikkunalaudan kasveja, ikkunasta avautuvaa talvista maisemaa, valkohuppuisia puita, harmaiden pilvien muodostamaa kumpuista taivaanlakanaa ja kirkkaanvärisiä taloja.

Tervetuloa, sanoin sille ja hymyilin, niin, tervetuloa uuteen kotiisi. Kun se hetken kuluttua kiertyi itsensä ympärille pöydän alle kuin ääntäni säikähtäneenä, minua alkoi hävettää paikka, johon olin tuonut sen. Entä jos se ei viihtyisikään täällä, jos se kokisikin olonsa kahlituksi, uhatuksi, surulliseksi, yksinäiseksi? Riittäisikö sille se, minkä minä pystyin antamaan? Tämä pieni asunto, nämä kylmät lattiat ja muutamat huonekalut. Se oli elävä olento, josta olin nyt vastuussa ja joka ei puhunut kanssani kielellä, jota ymmärtäisin. 

Tarina on huikean hyvä, monitasoinen. On hyvä, että Bekimin ja hänen vanhempiensa elämää kuvataan rinnakkain. Nähdään ja koetaan, kuinka paljon asiat ja olot voivat muuttua vain yhden sukupolven aikana. Kuinka vanhemmat elävät omaksumansa kulttuurin ja uuden maan vaatimusten ristitulessa, ja kuinka lapset etääntyvät vanhempiensa alkuperästä sopeutuen uuteen. Bekimille Kosovo on kuitenkin aina tietyllä tapaa osa kotia, vaikka siellä käydessään hän tuntee olonsa enemmän vieraaksi.

Kissani Jugoslavia käsittelee isoja asioita mutta onnistuu tekemään sen lukijaa tukahduttamatta. Siinä on monia suuria elementtejä; viha, rakkaus, pelko, yksinäisyys, homoseksuaalisuus, muutokset, pettymykset... Vaarana on, että moinen kattaus uuvuttaa lukijan. Statovci kuitenkin annostelee niitä sopivina paloina keventäen tilannetta pienillä yksityiskohdilla ja ilon hetkillä. 

Kirjaa on luettu blogeissa valtavan paljon, arvion ovat kirjoittaneet muut muassa Hyllytonttu, Kirsi, Lukuneuvoja, Kaisa, Omppu ja Katja Jalkanen 

Tämän luettuani päätin aloittaa ihan oman Kirja joka maasta - haasteen. Se jatkuu todennäköisesti vuosia, niin paljon on maita ja maailmankarttakin muuttuu. Matkan varrella kohtaan varmasti monta maata, johon sijoittuvaa kirjaa on vaikea löytää. Mutta toiveikkaana aloitan tien, ja yritän muistaa laittaa sopivat kirjat haasteeseen...

6 kommenttia:

  1. Tämä oli hieno teos! Olen lukenut tämän kahteen otteeseen, toisen kerran lukupiiriä varten, ja huhheijaa, kylläpä teki toisellakin lukukerralla vaikutuksen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Tässä on niin paljon kaikkea että riittää uutta oivallettavaa useammallekin lukukerralle.

      Poista
  2. Tämä oli oikein huikea lukukokemus. Kuvitelman ja todellisuudeen kudelma...
    Kissa oli mainio ja sillä oli jalat maassa. Lisää tällaista, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan olleeni vähän ennakkoluuloinen kansikuvan takia, se on melkoisen hurja. Mutta lopulta kun aloin lukea niin sehän oli menoa ensi sivulta. Toisaalta olisi halunnut lukea hitaasti ettei vaan lopu mutta toisaalta oli pakko ahmia.

      Poista
  3. Sain vastikään luettua, mutten vielä blogattua. Pidin myös kovasti. Kissoja elämänkumppanina, mainiota...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissakuume kasvaa! Haaveilen kahdesta, sattuisiko käymään niin että toinen olisi musta ja toinen oranssivalkoinen :D Kiva että tässä oli kissoilla muu rooli kuin olla dekkarissa rosvon tappama poliisin kissa tai muuten kiusaamisen kohde.

      Poista