Juoksemassa: Bodom Trail

Kello soi 6.15. Reppu on pakattu edellisiltana, kisavaatteet katsottu valmiiksi. Lähijuna lähtee klo 7.28, vaihto Pasilassa, Espoon keskuksessa vaihto junasta bussiin. Bussissa suurin osa matkustajista juoksuvaatteissa, hymy kasvoilla. Vantaalla sataa, voi ei. Espoossa paistaa aurinko, jee. Yhdeksältä perillä kisapaikalla. Tuulee lujaa ja kylmästi, mietityttää lähteäkö matkaan sittenkin takki päällä vai suunnitelman mukaan ilman? Tuhatkunta juoksijaa paikalla, tunnelma rento. Viidessä ryhmässä lähdetään matkaan. Kaksi tuntia ja urakka on ohi. Raskasta, rankkaa, ihanaa, palkitsevaa.  

Neljän naisen juoksuporukallamme on oma Facebook-ryhmä, jossa keskustellaan sitä sun tätä ja linkitetään tapahtumia. Helmikuussa sinne putkahti linkki Bodom Trailiin kommentilla "mennäänkö tänne". Kyllä mentiin, kolmen naisen voimin. 

Pururadalla olen juossut paljonkin mutta poluilla vähän. Toissakesänä joitakin lenkkejä ihan vaan siksi, että osa syksyisestä Pirkan Hölkästä juostaan poluilla. Sitten uudestaan tänä keväänä, sen jälkeen kun lumet olivat sulaneet ja polut kuivuneet. Täytyy kyllä sanoa että turhaan odotin kuivumista, siihen malliin kuravelliä oli Bodomin poluilla :) Maastokin oli hurjan paljon mäkisempää kuin mihin olen tottunut, tuntui että 12 kilometrin lenkistä kymmenen kilometriä oli ylämäkeä, kilometri alamäkeä ja kilometri tasaista. Osa ylämäistä oli pitkiä, osa jyrkkiä, osa molempia. Omalta osaltani Trail Run oli kyllä puoliksi Trail Walk... Virallinen loppuaika 1.55,41. Keskivauhti yli minuutin hitaampi kuin normaalisti polkulenkeillä - tai voinko puhua normaalista kun kokemusta on noin kymmenen lenkkiä - 9 minuuttia 41 sekuntia per kilometri. Syke silti noin 20 pykälää korkeampi kuin muilla polkulenkeillä, keskisyke peräti 178. Kyllähän sen takamuksessa tuntee että on tullut kiivettyä rinteitä ja kallioita :) 

Reitti siis vähän yllätti mutta yhtään ei kaduta että osallistuin. Bodom Trail on klassikkotapahtuma, ja olin etuoikeutettu kun mahduin tuhannen osallistujan joukkoon. Harmi että osallistujamitalia ei saanut, mutta hieno tuubihuivi tuli. 

Tapahtuman järjestelyt toimivat kaikin puolin erinomaisesti. Etukäteen tuli sähköpostissa ohjeet, jotka ensikertalaisena koin hyvin selkeiksi. Iso plussa siitä, että viestissä oli kerrottu julkiset yhteydet kisapaikalle ja niiden lähtöajat. Helpotti huomattavasti suunnittelua! Kisapaikalla olin tuntia ennen kuin ensimmäinen ryhmä lähti liikkeelle, numerolappujen jaossa oli pitkähkö jono joka kuitenkin eteni nopeasti. Sain mukaan myös juoksuporukkamme muiden osallistujien numerot, he kun tulivat kauempaa ja saapuminen jäi vähän viime tinkaan. Sain myös meille kaikille jaettavat huivit, energiageelit ja urheilujuomatiivisteen. Kuulutukset kuuluivat selkeästi ja niissä annettiin paljon tärkeää tietoa. Ei siis ollut pelkkää hengen nostatusta vaan täyttä asiaa huumorilla höystettynä. Reitistä sanottiin että jos merkinnät hukkuvat niin sitten kääntyminen 180 astetta ja takaisin edelliselle merkinnälle. En tiedä oliko kenelläkään suunnistustarvetta, nauhoja oli mielestäni riittävän tiheään. Vain yhdessä kohtaa kallion päällä mietin, mihin suuntaan jatkaa. Muut kisaajat tiesivät ja siinäkin kohtaa oli reittimerkintä näkyvissä vähän matkan päässä. 

Muutama tunti tapahtuman jälkeen on vielä vähän tyhjä olo eikä päässä liiku paljoa. Eteneminen oli todella raskasta, itse asiassa petyin kun en jaksanut kävellä mäkiä nopeammin tai juosta niitä ylös. Toisaalta kiinnostaa, että jos talvella kävisi aiempaa ahkerammin punttisalilla niin miten se vaikuttaisi polkujuoksuun? Voipi olla että ensi talvena taas mietitään porukalla, josko mentäisiin Bodom Trailiin myös ensi keväänä. Kenties hiukan vähemmän kuraisiin oloihin...