Dekkariviikko: Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Dolores Redondo: Näkymätön vartija
Espanjankielinen alkuperäisteos El guardián invisible (2013)
Suomentanut Sari Selander
Gummerus 2015
476 s.

Näkymätön vartija aloittaa Baskimaan murhat - sarjan. Se ei kuitenkaan ole perinteinen dekkari vaan pikemminkin sukuromaani, jossa suvun asioita puidessa selvitetään samalla rikosta. 

Amaia Salazar on kotikylästään paennut poliisi, joka joutuu palaamaan juurilleen selvittämään murhasarjaa. Teinityttöjä löytyy kuristettuina, ruumiit aseteltuina kuin poseeraamaan. Kuka kylvää kuolemaa kylässä, jossa mytologia ja uskomukset ovat vahvasti esillä? Ovatko kauheat teot ollenkaan ihmisen tekemiä?

Tutkimukset nostavat pintaan Amaian muistoja omasta traagisesta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Mielenterveysongelmainen äiti on aina kohdistanut vihansa Amaiaan, jopa pahoinpidellyt tätä. Amaia on koko ikänsä kärsinyt tästä samoin kuin ongelmallisesta suhteensa etenkin Flora-sisareensa. Paluu synnyinseudulle aiheuttaa sen, että Amaia ei enää voi paeta menneisyyttään, vaan joutuu kohtaamaan kipeät asiat. Kohtaaminen on todella raju.

"Sitä sinä et koskaan tule saavuttamaan", hän kuiskasi hiljaa.

Ei, tytöt eivät olleet pyhimyksiä, he eivät uhraisi itseään nöyrästi alistuen, vaan murhaajan oli riistettävä heiltä henki ja anastatteva heidän sielunsa väkipakolla. 

Amaia poistui Santiagon kirkosta ja käveli hitaasti pihalle. Pimeys ja hyytävä kylmyys olivat autioittaneet kylän keskustan siitä huolimatta, että oli vasta alkuilta. Hän vaelsi hetken kirkon puutarhassa ihaillen jättimäisiä puita, jotka kilpailivat pituudessa kirkontornien kanssa. Hän jäi pohtimaan outoa tunnetta, jonka tyhjät kadut saivat hänessä aikaan. 

Lukukokemus ei ollut ollenkaan tavanomainen. Alussa tykkäsin kirjasta tosi paljon, jossain kohtaa kuitenkin tuli tunne, että nyt menee liikaa jaaritteluksi. Ehkä Engrasi-tädin tarot-kortin esiintyivät liian tiheästi minun makuuni. Sitten kuitenkin kirja imaisi taas mukaansa, ja lopputulema on että pidin siitä paljon.

Tuntuu, että nykyään kaikissa dekkareissa pitää olla päähenkilönä poliisi, jolla on kosolti henkilökohtaisia ongelmia. Niin tälläkin kertaa, mutta Näkymättömässä vartijassa ongelmat ovat hyvin poikkeuksellisia ja lukijan yllättäviä. Menneisyys vaikuttaa Amaiaan tavalla, joka hätkäyttää lukijaa. 

Menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat tarinassa toisiinsa intensiivisesti. Tunnelma on suorastaan käsinkosketeltava, etenkin kun Amaian perhe tulee osaksi rikostutkintaa. Vuosien takaiset kaunat ja yhä kytevät kipupisteet koskettavat lukijaa. Ei voi kuin hämmästellä, miten Amaia selviytyy keskellä repiviä ristiriitoja, joita hän joutuu kokemaan sekä puolisonsa, sukulaistensa että kollegoidensa kanssa. 

Kirjasta julkaistaan yhteispostaus, jossa ovat omani lisäksi mukana blogit Tuijata, Kulttuuri kukoistaa, Kirsin kirjanurkka, Lukutoukan ruokalista ja Nenä kirjassa.