Saul Bellow: Dekaanin huhtikuu

Saul Bellow: Dekaanin joulukuu
Alkuperäisteos The Dean's December (1982)
Suomentanut Marja Alopaeus
Tammi 1983
316 s.

Saul Bellowin Dekaanin joulukuu päätyi lukulistalle Idän pikajuna - kirjallisuushaasteen vuoksi. Haasteessa yksi pysäkki on Bukarest, joka osoittautui hankalaksi paikaksi kaikin puolin. Matkaoppaita kyllä löytyy mutta sinne sijoittuvia kaunokirjoja on vähän. Dekaanin joulukuun nimi, kansi ja esittelyteksti olivat kiinnostavia, samalla mietin että Bellow on kuitenkin nobelisti ja klassikkokirjailija niin lienee syytä tutustua hänen tuotantoonsa edes yhden kirjan verran.

Dekaanin joulukuu kertoo dekaani Albert Cordesta, lehtimiehestä, joka matkustaa romanialaissyntyisen vaimonsa Minnan kanssa Bukarestiin. Minnan äiti Valeria on sairaalassa kuolemaisillaan. Valeria on entinen poliitikko, joka kuitenkin on menettänyt asemansa ja vaikutusvaltansa. Sairaala kohtelee Corden pariskuntaa tylysti, eivätkä he pääse tapaamaan Valeriaa vapaasti vaan harvakseltaan. Päättävän everstin luvan antamiset ja epäämiset vaikuttavat mielivaltaisilta, vaikkakin taustalla on poliittinen murros. Entinen poliittinen johtohahmo on todellakin entinen, vanhat meriitit eivät paina kun uudet ihmiset ovat vallassa. Vanhat aatteet ovat mennyttä eikä lähimenneisyyttä ja siellä vaikuttaneita ihmisiä kunnioiteta.

Toisaalta dekaani on Bukarestissa myöskin eräänlaisessa maanpaossa. Hän on ärsyttänyt ihmisiä provosoivilla lehtikirjoituksillaan ja lisäksi hänen sukulaispoikansa on sotkeutunut murhatapaukseen. Bukarestissa hän saa etäisyyttä asioihin ja pystyy analysoimaan, mitä oikein on meneillään.

"Kai sinä ymmärrät mikä tässä on hätänä?" Minna sanoi.

"Gigi." 

"Niin, Tanti Gigi, ja miten me saamme hänet sisään."

"Tietenkin", Corde sanoi, "hänen täytyy saada nähdä siskonsa. Jos portilla on lupalaput kahdelle, hän voi mennä minun sijastani."

"Ei, meidän on kaikkien kolmen päästävä sisään. Meidän täytyy mennä kaikkien. Kunpa me voisimme kääntyä vanhan ystävän Petrescun puoleen. Vanhan kunnon ystävän. Tämä vaivaa häntä varmasti kovin."

"Mietitään häntä joskus toiste. On hänkin sitten kummallisten kokemusten alalle antautunut. Palataan siihen myöhemmin. Nyt on aika laatia suunnitelma."

"Ensimmäinen askel on savukkeiden hankkiminen. Niitä on paras olla paljon."

"Minä voin ostaa niitä Intercontinentalin valuuttakaupasta. Pitkiä Kenttejä."

"Niin." He kävelivät halki vähenevän valon ja sivuuttivat pienen kiilamaisen puistikon jonka sisäänpäin kallistelevan rautasäleaidan takana oli huurteisia vihreitä penkkejä. "Tuolla on minun vanha kouluni", Minna sanoi. "Ja tuon kadun varrella asui ennen pajariperheitä." Vanhan vallan aikaiset ylväät rakennukset oli viipaloitu vuokra-asunnoiksi. Tummanpuhuvissa kaupoissa joihin oli pinottu herne- ja hapankaalitölkkejä ei näkynyt asiakkaita. Taannoin tämä oli hienostokaupunginosa. Vaan ei enää. Isoilla puoluekihoilla oli huvilansa muualla. "Miten me edes pääsemme illalla sinne sairaalaan?" 

En tiedä oliko valinta sittenkin väärä. Luin kirjaa neljä-viisi kuukautta, lyhyitä pätkiä kerrallaan. Lukeminen oli raskasta, en vaan päässyt sisään tarinaan. Ehkä tauot lukemisen välissä olivat liian pitkiä, koska unohtelin keitä nuo ihmiset olivatkaan. Henkilöhahmojen kanssa kävi niin kuin joskus ennenkin, en erityisesti pitänyt kenestäkään. Corde ei ollut niin kiinnostava kuin odotin, välillä suorastaan pitkästyin hänen mietiskellessään sitä sun tätä. Valeria, Minna ja muut naiset jäävät pahasti taustalle miesten jaaritellessa maailman menosta, moraalista ynnä muusta. 

Kirjan Romania sen sijaan kiinnosti, etenkin kuvat kaupungilla liikkumisesta. Yllä oleva sitaatti antaa kuvan siitä, kuinka maa on samaan aikaan rujo ja kaunis, moderni ja perinteinen. Ulkokuvaukset ovat visuaalisia, liki elokuvallisia, ja ne houkuttelevat lähtemään heti ulos havainnoimaan omaa lähiympäristöä ja etenkin sen yksityiskohtia.

Koska matkaan Idän pikajunassa "väärään suuntaan" eli Istanbulista Pariisiin, on seuraava pysäkki Budapest. Siihen liittyvä kirja on vielä valitsematta, mutta toivon tarjontaa olevan enemmän kuin Bukarestin kohdalla.