Kate Morton: Kaukaiset hetket

Kate Morton: Kaukaiset hetket
Englanninkielinen alkuperäisteos The Distant Hours (2010)
Suomentanut Natasha Vilokkinen
Bazar 2015
727 s.

Toistan itseäni: Oijoijoi, ihana, ihana kirja!

Viime vuonna olin haltioissani Kate Mortonin Hylätystä puutarhasta, ja nyt olen ihan yhtä haltioissani, ellen vielä enemmänkin, Kaukaisista hetkistä.

Edie Burchill kiinnostuu äitinsä menneisyydestä, kun tämä purskahtaa itkuun saatuaan kirjeen. Äiti ei suostu kertomaan mistä on kyse, joten Edie lähtee tutkimaan asiaa omin päin. Alkuksi hän osuu puoliksi sattumalta Milderhurstin linnaan, jossa hänen äitinsä on ollut evakkona toisen maailmansodan aikaan. Linnassa hän tutustuu kolmeen sisarukseen, ja kiinnostuu myös heidän tarinoistaan. Mikä on saanut Percyn, Saffyn ja Juniperin pysymään rapistuneessa linnassa vuosikymmenet, puolittain erakkoina? Miksi äiti ei ole kertonut ajastaan linnassa, ja miksi naiset eivät ole pitäneet yhteyttä sodan jälkeen?

Myöhemmin Edie saa tehtäväksi kirjoittaa johdannon linnan entisen isännän kirjoittamaan kirjaan, josta julkaistaan 75-vuotisjuhlapainos. Hän on lukenut kirjan lapsena ja se on ollut aina yksi hänen suosikeistaan, joten tietenkin hän suostuu. Paluu linnaan vie hänet yllättävän totuuden luo. 

Nousin askeliani varoen aina vain ylemmäs ja ohitin sään kuluttaman aurinkokellon, vaikeneville korokkeille nostetun kärsivällisen uurnarivistön, kaksi kivipeuraa, jotka ottivat mittaa toisistaan laiminlyötyjen pensasaitojen ohi, kunnes tulin vihdoin viimeiselle portaalle ja rinne vaihtui tasamaaksi. Ryhmyisten hedelmäpuiden oksat muodostivat eteeni lehtikäytävän, joka veti minua puoleensa. Muistan ajatelleeni tuona ensimmäisenä aamuna, että puutarhalla tuntui olevan jonkinlainen suunnitelma; ihan kuin sille olisi annettu käsky ja se olisi odottanut minua, kieltäytynyt jättämästä eksyksiin ja punonut juoniaan toimittaakseen minut linnaan.

Hentomielistä höpsötystä totta kai. Voin vain olettaa, että olin jyrkän nousun jälkeen pyörällä päästäni ja altis mahtipontisille ajatuksille. Joka tapauksessa olin tarmoa täynnä. Olin peloton (joskin aika hikinen) seikkailija, joka oli muljahtanut omasta ajastaan ja paikastaan ja oli matkalla valloittamaan... no jotakin. Mitäpä tuosta, että retken huipennus sattui olemaan kolme vanhaa naista ja kartanon kiertokäynti, mahdollisesti kutsu jäädä teelle, jos oikein tuuri kävi.

Edellisessä postauksessa Ihmeellisten asioiden museosta kaipasin tarinankerrontaa muidenkin kuin Coralien ja Eddien näkökulmista. Kaukaisissa hetkissä sen saan, sillä siinä palataan Edien äidin Meredithin sodanaikaisiin kokemuksiin linnassa, samoin vuosien 1939 ja 1941 tapahtumia koetaan sekä kolmen sisaruksen että Tom Cavillin näkökulmasta. Mielestäni tällainen ratkaisu on oivallinen. Siinä nähdään ihmisten väliset suhteet molempien / kaikkien kokemana, lisäksi kaikki päähenkilöt saavat lisäulottuvuuksia. 

Huomasin, että siinä missä Hylätyssä puutarhassa on kartano ja puutarha, tässä on linna ja puutarha. Muistan ajatelleeni lukiessa, että jaaha, minua ei haittaa mutta joku muu saattaa ärsyyntyä ja ihmetellä, eikö olisi löytynyt muuta päätapahtumapaikkaa. Ajatuksissani vilahti myös, että jotakuta saattaa ärsyttää varsin koristeellinen ja adjektiivipitoinen kieli, minä olin tietysti iloinen että runsaan kuvailun ansiosta kirjan sivumäärä on suuri ja lukunautinto kestää kauemmin. Minulle kirjassa ei ollut yhtään tyhjäkäyntiä, vaan kuvailu loi mieleen visuaalisen maiseman ja toi hyvin todellisen tunnun siitä että olisin itsekin ollut mukana.  

Näiden kahden lukemani kirjan myötä Kate Morton on nousemassa yhdeksi ehdottomaksi suosikeistani. On hauskaa, että tämäkin on julkaistu jo 2010, joten voi olettaa Mortonin kirjoittaneen lisää. Sitä en sitten tiedä, jaksanko odottaa suomennoksia vai etsinkö käsiini englanninkieliset kirjat. 

Kaukaiset hetket on luettu myös blogeissa Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto, Ullan luetut kirjat, Leena Lumi, Kirjakaapin avain, Kirjojen keskellä, Sonjan lukuhetket ja Lillin kirjataivas.

Ruksaan Kirja joka maasta - haasteen kohdan Iso-Britannia.