Johan Bargum: Syyspurjehdus

Johan Bargum: Syyspurjehdus
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Seglats i september (2011)
Suomentanut Marja Kyrö
Tammi 2012
120 s.

Kummallista, mutta en ole aiemmin lukenut yhtään Johan Bargumin kirjaa. En ymmärrä miksi. Syyspurjehdus tarttui mukaan kun haahuilin kirjaston hyllyjen välissä, nimi ja kansi ovat kauniit ja takakansiteksti houkutteli lukemaan. 

Syyskuisena päivänä vanhat herrat Olof ja Harald lähtevät purjehtimaan. Miksi? He eivät ole ystäviä, ehkä ovat joskus olleet mutta liian moni asia on tullut väliin. He eivät vihaa toisiaan, pikemminkin ovat pinnalta välinpitämättömiä vaikka sisältä hitusen katkeria. Merellä tapahtuu jotain, minkä vuoksi vain Olof palaa rantaan. 

Tarina alkaa siitä, kun Olof on poliisin jututettavana. Hän palaa tarinassa taaksepäin kertoen sekä purjehduksen aikaisista että kauan sitten tapahtuneista asioista. Hän ei lainkaan käsitä, miksi poliisi on kiinnostunut hänen liikkeistään, eihän hän tiedä mitä Haraldille on tapahtunut!

Ehkä hiukan yllättäen toinen puolisko tarinasta onkin Haraldin näkökulmasta, hänen kirjoittamansa kirje. Hän täydentää Olofin jättämät aukot ja kertoo oman versionsa miesten yhteisestä historiasta. Lisäksi hän paljastaa joitakin uusia ja yllättäviä tietoja. Lukija vedetään mukaan arvausleikkiin, missä hän joutuu muuttamaan mielipidettään moneen kertaan yrittäessään päättää, mitä uskoo.

Olin kiinnittänyt myrskylyhdyn perätuhtoon. Satamalahden pohjukassa kohoavan kallionyppylän ylle nousi Jupiter ja loisti omalaatuisen kylmää, liikkumatonta ja välinpitämätöntä valoaan suurena kuin pingispallo. 

Minä istuin perässä. Hän istui vinottain edessäni, käänsi selkänsä ja katseli kohti etelää. 

Vesi liplatti heikosti runkoa vasten.

Olimme vaiti.

Lähteä merelle, irrottaa köydet, nostaa purjeet, ottaa suunta, luovia kohti horisonttia, laskea satamaan, istua joutilaana istuinkaukalossa hiljaisella lahdella hämärän laskeutuessa ja tähtien syttyessä, nukkua veden liplatukseen veneen runkoa vasten, herätä kalalokkien pajatukseen, nostaa purjeet ja palata kotiin.

Niin, tätä hän lienee ollut hakemassa.

Vähäisestä sivumäärästä huolimatta kyseessä on suuri tarina, koko elämän mittainen ja tavattoman kauniisti kerrottu. Purjehdus on itselleni vieras alue enkä siksi ymmärtänyt läheskään kaikkia sanoja mutta se ei haitannut, nautin niistä vaikka en aina tiennytkään mitä ne tarkoittavat. Meri on kiehtova elementti, ja olen aiemminkin huomannut että monissa kirjoissa etenkin mieshahmojen on helpompi pohtia ja kertoa asioista, kun sen saa tehdä veneen kimpussa touhutessa, tai merellä liikkuessa. Vene on hyvä kohde puheelle, eikä ole väliä vaikka siinä sivussa lukijakin kuulee mitä mielessä on. 

Ihastuin kirjaan siinä määrin, että aion mitä pikimmin lukea lisää Bargumia. 

Syyspurjehdus on ollut muuallakin pidetty kirja, siitä ovat kirjoittaneet muun muassa Sara, Jonna, Elina, Liisa ja Aletheia.

Helmet-lukuhaasteesta täytän kohdan "kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin".