Tänään kotimainen kirjablogimaailma on pysähtynyt. Silmiin ja korviin kantautui suru-uutinen: Lukutoukan kulttuuriblogin Krista on menehtynyt, vain 30-vuotiaana. Uutista on vaikea käsittää todeksi. Vastahan Krista eilen päivitti Facebookiin tunnelmia viikonlopulta Jyväskylän kirjamessuilta. Elämää täynnä oleva Krista, valoisa, positiivista energiaa ympärilleen levittävä.
Tapasimme Kristan kanssa muutaman kerran kirjamessuilla. Muistan aina sen yhden kerran, kun oltiin menossa isolla porukalla bloggaajabrunssille. Lähestyin hotellia ja Krista istui oven vieressä penkillä kädet levällään: "Tuu halaamaan mua!" Mielestäni tämä muisto kuvaa Kristan persoonaa hyvin. Hän oli avoin, ennakkoluuloton ja vilpitön. Hän ilahtui aina bloggaajakollegoiden näkemisestä, mutta myös monista muista asioista. Suurta innostusta niin kirjoista kuin tapahtumista oli ihana seurata. Jokainen uusi kirja oli hänelle mahdollisuus löytää uusi suosikki.
Suomalainen kirjallisuuskenttä on kokenut suuren menetyksen. Blogitaivas on menettänyt yhden kirkkaimmista tähdistään. Suomalainen kirjablogistania on suhteellisen pieni, enkä usko että kukaan meistä koskaan toipuu tästä täysin. Lohduttaudun ajatuksella, että Krista lähti onnellisena omaan kirjataivaaseensa, loppumattomalle lukumaratonille.
Heihei Krista, emme milloinkaan unohda sinua. Jäähyväislauluksi valitsin Apocalyptican kappaleen Farewell.
Tätä on niin vaikea ymmärtää... 😢
VastaaPoistaKauniita, Kristaa kuvaavia sanoja ❤
Niin on, vaikka on nukkunut yön välissä niin vieläkään ei tajua.
PoistaKiitos <3
Liekki on sammunut, mutta kirkas tähti tuikkii. Ei tuon kauniimpaa tuutulaulua...
VastaaPoistaTähti tuikkii, tai valo. Vaikka tähti sammuu niin valo näkyy kauan, kauan.
PoistaEn koskaan tavannut Kristaa mutta hänen valoisa ja lämmin persoonallisuutensa loisti läpi niistä muutamista blogi- ja twitterkeskusteluista jotka ehdimme käydä. Ensimmäinen ajatukseni olikin eilen uutisen kuullessani, että voi ei, nyt en saa koskaan tavata häntä! Viime yönä unessa Krista sitten tuli tervehtimään <3 /Mari
VastaaPoistaOi, ja hui, onpa ollut vahva ajatuksen voima! Kirjoitin tuolla että jokainen uusi kirja oli Kristalle potentiaalinen suosikki, mutta sama taitaa päteä ihmisiin, että jokainen on mahdollinen ystävä.
PoistaTäydellisesti sanottu: Krista lähti onnellisena omaan kirjataivaaseensa loputtomalle lukumaratonille. <3
VastaaPoista<3
PoistaEi tätä voi uskoa todeksi. Töiden jälkeen eilinen ilta meni vain kyynelehtiessä. Krista oli todella ihana ihminen <3
VastaaPoistaSama juttu, työkaveri huomasi päivällä Facebookista niin kyllähän siinä itku tuli muutamaan kertaan. Väkisin ajattelee myös omaisia: että esim. minä tunsin Kristan vain muutaman vuoden ajan ja tuntuu näin pahalta, niin ei voi kuvitella mitä se on heille jotka ovat tunteneet Kristan aina. On tämä niin väärin!
PoistaKaunis kirjoitus <3 Tapasin Kristan vain kerran livenä, mutta hän oli niin näkyvä osa koko kirjablogimaailmaa, että tuntui kuin hänet olisi tuntenut paremminkin. Krista kirjoitti hyvin siitä, kuinka kirjat auttoivat häntä selviämään vaikeista ajoista. Hän loi paljon iloa ympärilleen <3
VastaaPoista<3
Poista