Teatterissa: Tove Svenska Teaternissa

Kirjabloggarijoukko järjesti eräänlaiset keväiset kokoontumisajot. Jo viikkoja sitten päätettiin lähteä lauantaina 22.4 Svenskaniin katsomaan Tove-näytelmää. Kymmenen hengen voimin valtasimme teatterin, aika monelle - myös minulle - vierailu oli ensikäynti. Niinpä katsomoon päästyämme istuimme niskat kenossa ihastelemassa komeaa rakennusta :) 

Katsomoon olisi saanut mukaan tekstityslaitteen, mutta päätin olla liikkeellä kielikylpy-asenteella. Luotin siihen että ruotsin kielen taitoni riittää. Alussa piti hetken aikaa keskittyä puheeseen, jotta pääsin sisälle kieleen. Sen jälkeen voikin vain kuunnella ilman sen suurempaa pinistelyä. Jokaista sanaa en ymmärtänyt mutta tuskin se kokonaisuuden kannalta oli ratkaisevaa.

Ylva Ekblad ja Hellen Willberg. Kuva: Cata Portin

Alkuun muutama miinuspuoli. Mielestäni esitys oli liian pitkä. Kolme tuntia on liikaa, etenkin kun tarinassa keskitytään vahvasti muumeihin. Japani-osuus olisi voinut olla lyhyempi ja tiiviimpi. Hiukan ihmettelin japanilaistytön hikikomori-veljen yhtäkkistä ilmestymistä; vaikka kohtauksessa pohditaan Janssonia muumien äitinä niin sinällään se ei tuonut yhtälöön mitään lisää, muumien äidistä kun on puhuttu jo aiemmin. Olisin kaivannut myös lisää Tuulikki Pietilän läsnäoloa, ehkä myös hänen taiteilijuuttaan eikä pelkkää karahkan vuolemista. Myös Pellinki ja Haru loistivat poissaolollaan. Sinänsä ymmärrettävää, koska näytelmä keskittyy Janssoniin vuosina 1949 ja 1971. Mutta silti, niitä kaipasin. Etenkin toisella puoliajalla on todella paljon ihan lyhyitä kohtauksia, joiden kaikkien tarpeellisuutta en ihan ymmärtänyt. Mitä tarinaan ja kuvaan Tovesta tulee lisää, kun näyttämöllä piipahtaa pari kolme näyttelijää sanomassa lauseen kaksi, ja sitten taas näyttämökuva ja hahmot vaihtuvat?

Alma Pöysti. Kuva: Cata Portin

Plussapuolia esityksessä on paljon. Ensinnä pitää tietenkin nostaa esiin näyttelijät. Ylva Ekblad 1970-luvun Tovena on huikean hyvä. Heti alusta asti tuli sellainen olo, että tuollainen on minun Toveni, utelias luonnonlapsi, jolla kuitenkin on epävarmuus nurkan takana kurkkimassa. 

Ylva Ekblad. Kuva: Valtteri Kantanen

Hellen Willberg tekee käsittämättömän mahtavaa työtä viidessä eri roolissa. Etenkin Tuulikki Pietilänä hän on ilmeitä ja eleitä myöten täsmälleen samanlainen kuin kuvien ja videoiden Pietilä. Ehkä juuri Willbergin takia olisin hannut lavalle lisää Pietilää? Julia Koranderin Vivica Bandler on räiskyvän karismaattinen, joka ottaa suvereenisti haltuun lavan ja tilanteen. Mitja Sirénin kotkalaismies toi jostain syystä mieleen kalastaja Fredrikssonin. En muista onko Fredriksson Muumilaakson hahmo vai missä hän esiintyy, mutta koin vahvasti että tässä hän nyt on, ilmielävänä. Taustalla, melko hiljaisena ja huomaamattomana mutta silti vahvana ja tärkeänä tukipylväänä.

Alma Pöysti tekee voimakasta jälkeä nuorena Tovena. Silti juuri tämä hahmo mietitytti eniten. Siitä on aikaa kun olen lukenut elämäkertoja Janssonista, mutta jäin miettimään oliko hän oikeasti noin hermoherkkä ja ailahtelevainen. Että kun kriitikko irvailee kasvokkain, hän on itkua vääntäen lähdössä kotiin. Ja kun toimittaja haukkuu Kotkan lastentarhaan tulevaa maalausta, hän suunnilleen heittää maalarintakin maahan ja lopettaa koko touhun. 

Mielestäni kaikki näyttelijät onnistuvat erittäin hyvin. Sama henkilö saattaa esittää useaa hahmoa, mutta kaikki hahmot erottuvat selkeästi toisistaan. Joskus vaihtoaika hahmosta toiseen on hyvin lyhyt, mutta se ei näitä näyttelijöitä hidasta ollenkaan. Plussaa myös siitä että puhe kuuluu hyvin ja ääntäminen on selkeää.

Alma Pöysti ja Julia Korander. Kuva: Cata Portin

Lavastus on kohtalaisen yksinkertainen perustuen valkoisiin seiniin, pariin kiveen ja muutamaan huonekaluun. Ratkaisu on toimiva; kohtausten välille ei tarvita pitkiä väliaikoja ja välisoittoja vaan näyttämökuvat vaihtuvat soljuvasti. Pyörivän näyttämön edut pääsevät näin hyvin oikeuksiinsa. Näyttämökuvat ovat kaikkinensa valtavan kauniita, ja valaistus tukee niitä erinomaisesti. 

Esityksen jälkeen oli vähän hämmentynyt olo. Etukäteen en oikein osannt odottaa mitään, ja lopulta tavaraa oli aika paljon. Bloggariporukassa keskustelimme jatkoilla siitä, että jos ei tunne Tove Janssonin historiaa niin pysyisikö näytelmässä kärryillä ilman käsiohjelmaa, tietäisikö aina ketä hahmot ovat ja miten tietyt paikat liittyvät Janssoniin? Nyttemmin hämmennys on vaihtunut iloiseen oloon, olen onnellinen siitä että pääsin näkemään tämän. 

Toven ovat käyneet katsomassa myös Reeta, Meri ja Lady Dandy sekä Eiksjoo.  

Näytelmä pyörii Svenskanissa 4.5. saakka. 

Tove

Käsikirjoitus Lucas Svensson

Ohjaus Fiikka Forsman

Näyttelijät Ylva Ekblad, Alma Pöysti, Hellen Willberg, Julia Korander, Patrick Henriksen, Mitja Sirén, Dennis Nylund, Anders Slotte, Elisa Makarevitch, Teemu Heinzmann, Charlie Henriksen, Morris Henriksen, Amanda Kaijärvi, Alma Laurmaa ja Valtteri Salo

Puvut Karoliina Koiso-Kanttila

Lavastus Erik Salvesen

Valosuunnittelu Tom Kumlin

Äänisuunnittelu Anton Lindblom