Venäjänkielinen alkuperäisteos Prestuplenije i nakzanilje
Ruotsiksi kääntänyt Hans Björkegren
Wahlström & Widstrand 2000
632 s.
Ai ai, nyt tulee pahasti myöhässä heinäkuun postaus Finlandssvenska läsutmaningeniin. Syy on kovasti yksinkertainen; heinäkuun kirjan piti olla vähintään 500-sivuinen venäläinen klassikko, ja Pirkanmaan kirjastoissa niitä on tasan yksi. Sekin lainassa, eli jouduin odottamaan kirjaa heinäkuun lopulle saakka. Pieni vinkki haasteen tekijöille, olisi ollut lukijaystävällisempää laittaa pelkkä venäläinen klassikko, tai vaikka vähintään 400-sivuinen... Jos en olisi tätä saanut ihan niinä päivinä, niin olisin "alittanut riman" ja lukenut ykkösosan Sodasta ja rauhasta, sen ruotsinnoksella mittaa n. 490 sivua. Sivumäärä on petollinen siksikin, että voi olla klassikoita, jotka kovakantisina olisivat yli 500 sivua mutta joista onkin kirjastossa vain alle 500-sivuinen pokkaripainos.
Juonta en sen kummemmin selosta, se lienee monelle tuttu. Totean vain, että olen lukenut Rikoksen ja rangaistuksen useampaan kertaan, ja Brott och straff toimii ihan yhtä hyvin. Kääntäjät ovat siis onnistuneet. Ruotsinnoksen kanssa tuli jo ensimmäisellä sivulla olo että jee, kiva päästä lukemaan tämä. Vaikka kirja on kovasti synkkä, täynnä köyhyyttä, pelkoa ja väkivaltaa, on siinä samalla jotain niin suurta tenhoa ja voimaa että siihen ei vaan kyllästy.
Äntligen var han framme vid gränden; han vek i den mer död än levande; han insåg att han var halvt om halvt räddad nu; han var mindre misstänkt här och dessutom var det fullt med folk här, hän kunde han försvinna som ett sandkorn i mängden. Men alla strapatser hade försvagat honom så att han knappt kunde gå. Han badade i svett, halsen var dyblöt. "Du är visst bara stagad, va!" skrek någon till honom när han promenerade fram till kanalen.
Han var inte helt medveten om vad han gjorde och det blev bara värre ju längre han gick. Han mindes dock att då han kom fram till kanalen blev han plötsligt förskräckt över att det fanns sä få människor där att han lätt kunde bli igenkänd, och därför ville han återvända in i gränden. Trots att han var nära att svimma tog han en omväg och återvände hem från rakt motsatt håll.
En osaa selittää, miksi tykkään kirjasta niin paljon. Raskolnikovissa on sitä jotain; vaikka hän on murhaaja ja vaikuttaa välillä vähän sekopäiseltä, tulee olo että tekisi mieli ottaa häntä kädestä kiinni ja vakuutella että älä huoli, kaikki järjestyy. Ympäristö on rumaa ja rutiköyhää, mutta jotenkin se kaikki vaan liimaa lukijan mukaan kuvaan. Ehkä juuri siksi Brott och straff on klassikko.
Hienoa, että ruotsiksi luetaan ja vielä Rikosta ja rangaistusta. Olen aika yllättynyt, että haluaisit ottaa Raskolnikovia kädestä...
VastaaPoistaRaskolnikov on minusta pahimpia kirjaihmisiä mitä voi kuvitella, en näe mitään hyväksyttävää naisen tappamisessa ja sitä aiemmassa kiihkoilussa.
Tämä on ollut kiinnostava lukuhaaste. Olen lukenut paljon dekkareita ruotsiksi kun en ole jaksanut odottaa suomennoksia, mutta niissä on kuitenkin keskeinen sanasto kaikissa sama. Tässä haasteessa tulee luettua kirjoja laajemmalta alueelta, ja huomaan joutuvani keskittymään lukemiseen enemmän kuin dekkareiden kanssa.
PoistaEhkä sympatiani syynä on kyllästyminen pahaan maailmaan. Todellisuus alkaa olla niin raakaa, että fiktiivisistä hahmoista on yritettävä löytää edes pieni pala hyvää.