Maailman ympäri 80 päivässä. Pysähdys 3: Torino

Pariisista reitti on vienyt meidät Italiaan, jossa pysähdymme kahdesti. Ensimmäisenä Torinossa.

Julia Navarro: Vaiennut veljeskunta

Espanjankielinen alkuteos La Hermandad de la Sábana Santa (2004)

Suomentanut Tommi Ingalsuo

Bazar 2006

506 s.

Torinon käärinliina on ehdottoman kiinnostava esine. Edelleen taitaa olla käynnissä kiista siitä, onko kyseessä aito Jeesuksen ajan esine vai ei, sanovat tutkimustulokset mitä tahansa. Kuvittelin siis, että käärinliinaan keskittyvä jännäri olisi makuuni. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan on todettava että ihan ok kirja mutta liikaa sivuja ja liian vähän persoonallisuutta. 

Torinon tuomiokirkossa syttyy tulipalo, jonka yhteydessä kirkosta löytyy kuollut mies. Poliisin taiderikosyksikkö toteaa, että kyseisessä kirkossa sattuu vähän liian paljon tulipaloja ja murtoja ollakseen sattumaa. He alkavat tutkia kirkon ja käärinliinan historiaa, mutta eivät ole liikkeellä yksin. Toisaalla toimittaja Ana kiinnostuu asiasta ja alkaa tehdä omia tutkimuksiaan. 

Tarinaa ja käärinliinan historiaa seurataan useassa aikatasossa, alkaen kahdentuhannen vuoden takaa ja välissä piipahtaen 600-luvulla. Nykyhetken tapahtumilla on juuria kaukana, vaikka poliisien onkin vaikea uskoa sitä. 

- Meillä on vain yhden miehen ruumis. Oliko hänellä rikostovereita?

- Sitä ei tiedetä varmasti, mutta se on todennäköistä. Tuskin kukaan suunnittelee ja toteuttaa yksin varkauden Torinon tuomiokirkossa, ellei sitten kyseessä ole varas, joka toimii tilauksesta ja tavoittelee jotakin tiettyä taideteosta. Siinä tapauksessa hän ei olisi tarvinnut muita. Mutta vielä emme tiedä sitä. 

- Mikäli hän ei ollut yksin, niin minne hänen rikostoverinsa katosivat?

Marco ei sanonut enempää. Hänen levottomuutensa oireili outona tunteena vatsassa. Paolan mielestä Sindone oli hänelle pakkomielle, ja siinä tämä saattoi olla jopa oikeassa: kielettömät miehet kiinnostivat häntä. Häneltä oli varmasti jäänyt huomaamatta jotakin tärkeää. Jossakin oli langan pää, ja jos hän löytäisi sen ja vetäisi siitä, hän löytäsi ratkaisun arvoitukseen. 

Periaatteessa kirjassa ei ole mitään vikaa. Ongelma vain on siinä, että näitä samanlaisia on vaikka kuinka monta, on Giulio Leonia, Dan Brownia, Javier Sierran Ehtoollisen salat, Shakespearen salaisuus, Stuart Clarke... Eli siis pyhiä tai mystisiä esineitä, salaseuroja tai lahkoja, vakoojia ja palkkamurhaajia, pappeja ja kardinaaleja, pettureita jokaisen tahon riveissä, aarretta vartioiva suku ja niin edelleen ja niin edelleen. Temppeliherroja unohtamatta! 

Sinänsä ihan viihdyttävää luettavaa, mutta tuskin tästä sen pysyvämpää musitijälkeä jää. Ainoa poikkeus on loppu, se on mielestäni muista poikkeava ja siksi hyvä.