Maailman ympäri 80 päivässä. Pysähdys 8: Kalkutta

Intiassa pysytään vielä hetken aikaa, tällä kertaa pysähdymme Kalkuttaan. Ei maailman helpoin kaunokirjallisuuden kohde, ei sekään. 

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Englanninkielinen alkuteos The Lowland (2013)

Suomentanut Sari Karhulahti

Tammi 2014

438 s.

Lähtökohta kirjan lukemiselle ei ollut helppo. Kalkuttaan liittyviä kaunokirjallisia teoksia ei löydy kauhean paljoa, lisäksi on huomioitava lukuhaasteen suhteellisen tiivis tahti eli en ehdi odottelemaan kirjoja muista kirjastoista. Oli siis otettava joku, mikä löytyi oman kirjaston hyllystä. Keltainen kirjasto on siinä mielessä riskialtis valinta, koska sarjassa on kirjoja joista tykkään yli kaiken mutta myös niitä joista en tajua mitään. Tulvaniityn esittelyteksti ei herättänyt hurjaa mielenkiintoa, ja sama fiilis jäi kirjan lukemisen jälkeen. Ihan ok, mutta paikoitellen tylsähkö, ei jää kummittelemaan mielen perukoille.

Kalkutassa asuu kaksi veljestä, Subhash ja Udayan. Vaikka Subhash on 15 kuukautta vanhempi, hän tuntee olevansa pikkuveli. Udayan on kaksikosta rohkeampi, ulospäinsuuntautuneempi, aktiivisempi. Vuosien kuluessa veljet alkavat vähitellen erkaantua. Udayan kiinnostuu poliittisesta aktivismista, hän haluaa parantaa yhteiskuntaa toimimalla heti. Hänen tiensä vie Intian kommunistiseen puolueeseen eli naksaliitteihin. Subhash puolestaan muuttaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan meribiologiaa. 

Kaksi veljestä, kaksi erilaista kohtaloa. Toinen ei koskaan lähde Intiasta, toinen palaa sinne ajoittain mutta on erkaantunut juuristaan. Udayanin varjo peittää Subhashia riippumatta siitä missä hän on ja mitä tekee. Hän ei oikeastaan koskaan tunne olevansa Subhash, itsenäinen yksikkö. Veljen läsnäolo ja poissaolo vaikuttavat häneen lähes yhtä vahvasti. 

Nämä mieleen painuneet pikku kuvat olivat muovanneet Subhashia. Ne olivat haihtuneet hänen muististaan aikoja sitten mutta ilmestyivätkin takaisin uudelleen rakentuneina. Ne sekoittivat hänen ajatuksiaan jatkuvasti aivan kuin junan ikkunasta nähnyt välähdykset maisemasta. Vaikka niiden maisema oli tuttu, tietyt osat siitä hätkähdyttivät häntä aina kuin ensi kertaa nähdessä.

Ennen kuin Subhash oli lähtenyt Kalkutasta, hänen elämänsä ei juuri ollut jättänyt jälkiä. Hän olisi voinut pakata koko omaisuutensa yhteen ostoskassiin. Mitä hän oli omistanut varttuessaan vanhempiensa luona? Hammasharjan, Udayanin kanssa salaa poltetut tupakat ja kangaslaukun, jossa oli kantanut oppikirjojaan. Ja muutamia vaatekappaleita. Hänellä ei ollut ollut omaa huonetta ennen kuin hän oli muuttanut Yhdysvaltoihin. Hän oli kuulunut vanhemmilleen ja Udayanille, ja he olivat kuuluneet hänelle. Siinä kaikki. 

Mietin, miksi en päässyt mukaan tähän tarinaan. Ehkä se johtuu ihmisistä, en oikein pitänyt kenestäkään, ja he kaikki jäivät etäisiksi. Samoin kävi maisemien kanssa; en saa päähäni kuvaa sen paremmin Kalkutasta kuin Rhode Islandista. Tarina ikään kuin lipui ohi, enkä saanut siitä otetta missään vaiheessa. Joissakin kirjoissa sitaatiksi kävisi joku kohta melkein miltä tahansa sivulta, tästä löysin tasan yhden jonka halusin laittaa. Ei siis minun kirjani, mutta eiköhän tämä lukijansa löydä. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 10, "rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja". Hankala haastekohta sinänsä, koska en oikein tajua mitä rodullistettu tarkoittaa.