Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Saga Egmont 2019

Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen

Hanna on nuori neito, kun hänen äitinsä menehtyy synnytykseen. Kokemus on - tietenkin - järkyttävä, etenkin kun Hanna oli kuoleman hetkellä pois kotoa. Kun tapahtuneesta kirjoitetaan äidin Juho-veljelle Amerikkaan, seuraa yllätys: Juho kutsuu Hannan New Yorkiin. Lähtemispäätös on suhteellisen helppo, koska Amerikkaan on lähtenyt moni muukin ja tarinat kertovat, että sieltä on helppo saada töitä. Hanna pääsee töihin luksushotellin keittiöön, ja sen jälkeen sisäköksi rikkaaseen saksalaisperheeseen. New Yorkissa on oma Finntown, ja siellä Haali jonne suomalaiset kokoontuvat viettämään aikaa. On ystävyyden ja rakkauden aika.

Viisi vuotta myöhemmin Hanna lähtee käymään Suomessa, tai käymään ja käymään, hän aikoo olla siellä vuoden. Sisarukset ovat kasvaneet, osa perustanut perheen, isä vanhentunut kovasti. Hannaa houkutellaan jäämään kotiin, mutta hänen elämänsä on nyt New Yorkissa - olisiko Suomessa hänelle töitä ja tulevaisuutta? Mutta kun hän on palannut Amerikkaan, hän huomaakin kaipaavansa takaisin Suomeen. Päätös on iso ja vaikea: minne hän kuuluu?

Pidin tarinasta pääosin. Välillä tuskastuin Hannaan, tai siis siihen kuinka kliseistä on kuvaus hänen tunteistaan miehiä kohtaan. Kyllä niin värisyttää ja heikottaa, että ihan ärsyttää. Maailmanmatkaajana, New Yorkin Suomi-neidoksi kruunattuna hän vaikuttaa kypsältä ja aikuiselta, mutta miesten kohdalla taantuu vapisemaan kuin haavanlehti. Argh! Tämä latisti jonkin verran muuten hienoa kuvausta 1920-luvusta ja sen ihmisistä niin Suomen maaseudulla kuin siirtolaisina Amerikassa.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä sopii kohtaan 31, ”kirjassa kuljetaan metrolla”. Vaikka Hanna käyttääkin New Yorkissa enimmäkseen katujunaa, matkustaa hän myös maanalaisella.