Michael Joseph 2019
518 s.
Camilla Sten: Staden
Norstedts 2019
413 s.
Otin joulunpyhien lukemistoksi kirjaparin, jossa kummassakin selvitetään kokonaisen kylän katoamista. Toisessa kadonneita ihmisiä on yhdeksän, toisessa yhdeksänsataa. Toisessa mysteeri tapahtui kaksi ja puoli vuotta sitten, toisessa 60 vuotta sitten. Toisessa tapahtumia selvittää yksityisetsivä, toisessa viisi dokumentintekijää. Mielestäni oli hauska sattuma, että tänä vuonna kaksi kirjailijaa kahdesta eri maasta kahdella eri kielellä on päätynyt kirjoittamaan tapauksessa, jossa joukko ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä. Sattuupa molemmissa olemaan vielä sivuhenkilö, jolla on syntymämerkki silmän alla.
No One Home kertoo kadonneiden etsimiseen keskittyneen yksityisetsivä David Rakerin yrityksestä selvittää, mitä Black Galen kylässä tapahtui kaksi ja puoli vuotta sitten. Neljän talon asukkaat, kahdeksan aikuista ja yksi nuori, katosivat, mukanaan vain lompakot ja puhelimet. Puhelimia ei kuitenkaan ole käytetty sen jälkeen, ei myöskään pankkitilejä. Kylästä ei löytynyt mitään johtolankoja, ei vieraita renkaiden- tai jalanjälkiä, ei jälkiä tappelusta, ei mitään. Yhden pariskunnan aikuinen poika on ottanut yhteyttä Rakeriin ja pyytänyt tätä apuun. Raker ottaa tehtävän vastaan, apunaan maailmalle kuollut mies, jonka täytyy piileskellä kaikilta muilta paitsi Rakerilta. Kaksikko löytää kylästä yhden jutun, joka saattaa heidät tapahtumakulun jäljille. Tapahtumia seurataan Rakerin näkökulmasta nykyhetkessä.
Staden sijoittuu Silvertjärnin kylään, jonka asukkaat katosivat vuonna 1959 - yhtä vauvaa lukuunottamatta. Dokumentaristi Alice on kerännyt somessa rahaa projektiin, jonka tarkoituksena on tuottaa filmi kylästä, ja toivottavasti samalla löytää johtolankoja siihen, mitä kylässä tapahtui. Alicen isoäiti oli kotoisin kylästä, ja hän menetti vanhempansa ja siskonsa. Alice on elänyt koko ikänsä kuunnellen isoäidin tarinoita Silvertjärnistä ja lukien tämän siskon lähettämiä kirjeitä.
Kun viisikko saapuu Silvertjärniin, melkeinpä samantien alkaa tapahtua kummia. Autio kylä luo oivat olosuhteet jopa hieman kauhumaiselle tunnelmalle, jossa näkyy hahmo pimeässä, kuuluu ääniä niin seurueen radiopuhelimista kuin autiosta koulutalosta ja niin edelleen. Unohtamatta ränsistymisen ja kasvien villiintymisen aiheuttamia lukuisia mahdollisia onnettomuuspaikkoja. Tätä tarinaa seurataan kahdessa aikatasossa, nykyhetkessä Alicen kautta ja vuonna 1958-1959 Elsan (Alicen isoisoäiti) kokemana sekä Ainan (Alicen isoäidin sisko) kirjeissä.
Molemmat kirjat olivat sellaisia, että niitä oli pakko lukea eteenpäin, vaikka välillä koittikin sivusilmällä katsoa jouluelokuvia. Ne eivät kuitenkaan olleet täyskymppejä. No One Home oli enemmän makuuni, pidin juonen koukeroista ja siitä, että yhden hahmon kohdalla on loppuun asti epäselvää, kenen puolella hän on, onko hän hyvis vai pahis. Sivujuoni alkaa vuodesta 1985, loppuun luettua voi todeta että se on perusteltua, mutta se olisi saanut saada yhtymäkohtia pääjuoneen aiemmin, nyt se tuntuu irralliselta melkein loppuun asti. Pääpahiksen tekemät jutut eivät ole ainutlaatuisia, olen lukenut vastaavaa aiemmin, mutta kirjassa on riittävästi yllätyksellisyyttä.
Staden oli siinä mielessä kysymysmerkki, että Camilla Sten on aiemmin kirjoittanut äitinsä Vivecan kanssa nuorille dekkarisarjan, jossa on yliluonnollisuutta. Olin siis hiukan skeptinen, mietin että noinkohan kylään saapuvia odottaa yhdeksänsadan zombin joukko. En tykännyt hahmoista yhtään, mikä osittain lienee ollut kirjailijan tarkoitus (loppusanoissa hän kertoo pelkäävänsä sitä, että lukijat lähettävät postia haukkuen henkilöhahmot). Kuitenkin katoamistapaus, autio kylä ja Elsan kokemukset ovat sellaisia, että minun oli pakko lukea eteenpäin jotta saan tietää mistä on kyse.
Staden on ilmestymässä keväällä nimellä Kadonnut kylä. Uskoisin, että myös No One Home käännetään suomeksi jossain vaiheessa. Weaverilta on aiemmin suomennettu Uhri, ja keväällä on tulossa Kadonneet jäljet. Ei ole mitään syytä, miksi ei hänen muitakiin teoksia käännettäisi.
No One Home saa mennä Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 35, "kirjassa on yritys tai yrittäjä". Raker ei varsinaisesti tunnu pyörittävän etsivätoimistoa, mutta hän lähtee etsimään kadonneita saatuaan pyynnön siitä, ja hän myös ottaa työstä maksun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti