Kuvittaneet Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti
Tammi 2018
54 s.
Lastenrunous on minulle siinä
mielessä riski, että lukiessa ärsyyntymisen kynnys tuntuu olevan kohtalaisen matala.
Syynä sama kuin runokuvakirjoissa, se että sisältö jää sivuseikaksi kun
keskitytään saamaan loppusoinnut kohdilleen. Siksipä ilo on sitäkin suurempi
aina, kun lukee runoja, joissa on jokin oivallus tai jopa tarina.
Mariskan Määt ja Muut on ulkoasultaan houkutteleva, ja myös sisältö toimii.
Nuoremmilla lapsilla voi olla vaikeuksia sanaston kanssa, mutta toisaalta,
sehän on vaan parempi että lapsi kuulee uusia sanoja. Yhdessä voi pohtia, mitä
tarkoittavat esimerkiksi kesytön, nynny, traaginen tai hermo. Aikuislukijana
koin riemua monin paikoin; on poikkeuksellista ja mahtavaa, että eläimet
rakastuvat ja tulevat jätetyksi, unelmoivat ja kiukuttelevat. Lukiessa huomaa
monia tunnistettavia tilanteita.
Alla muutama lempikohtaukseni,
pätkiä on poimittu useasta eri runosta.
”Tänään minä aion olla ihan vähän tuhma”,
sanoi Lissu Lokintyttö, iältänsä uhma.
Neiti hämähäkin
sääret oli pitkät,
niistä unta näki,
tienoon hämisjätkät,
neiti vaan ei sitä huomannut.
Jos se kysyis multa
alettaisko olla,
saattaisin vaan kaatuu,
kokovartalolla.
Ällöttävää öklötystä! Prinsessat mua pussaa,
antaisvat mun rauhas olla vaan.
Painajaisii näen heistä, oi voi tätä tuskaa,
miks näin sammakkoa kiusataan!?
Helmet-lukuhaasteeseen laitamme
tämän kohtaan 9, ”alle 18-vuotiaaan suosittelema kirja”. Minä en suinkaan ole
alle 18-vuotias, mutta tätä vinkkaa myös S. E. Piki-verkkokirjastossa Lasten omissa vinkeissä. Määt ja Muut on
erinomainen muistutus siitä, että lastenrunous ei ole pölyttynyttä saatika opettavaista,
ei nykyään se on irrottelevaa, toisinaan yllätyksellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti