Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä

Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä
S & S 2019
280 s.

Huippuvuorilla on pieni Pyramidenin kylä. Aiemmin, neuvostoaikaan, se oli elävä ja vireä kylä, nyt liki tyhjä. Kesäaikaan siellä on turisteja ja oppaita, talvella vain huoltojoukko eli viisi henkilöä. Suomalainen Kiril on lähtenyt Pyramideniin, kauas kaikesta. Hän on ajatellut matkaa sinne hauskana seikkailuna, mutta sitä se ei ole. Arktiset olosuhteet ovat kovat, jääkarhuvaara alituinen, ruoka yksitoikkoista. Kylässä hänen seurassaan on kaksi pariskuntaa, toinen venäläinen, toinen ukrainalainen. Talvinen arki sujuu pääosin hyvin, joskin satunnaisia ristiriitoja tulee. Kiriliä pidetään hiukan kummallisena, sillä hän kulkee talosta taloon ja nukkuu joka yö eri paikassa, kun taas muut ovat majoittuneet yhteen paikkaan, lämmitettyyn autotallin yläkertaan.

Jokaisella viidestä on oma vastuutehtävänsä, palikka jonka avulla kylä pysyy elossa seuraavaan kesään asti. Kiril huolehtii viikottaisesta viestiyhteydestä; kulkee pitkän ja raskaan matkan taloon korkean vuoren huipulle, on tunnin verran yhteydessä ulkomaailmaan ja palaa kylään.

Toisaalta jopa täällä, missä elämä oli lähellä kivikautista selviytymisleikkiä, oli monta käsitystä siitä, miten maailmassa piti elää. Oli venäläiset tavat ja Norjan lait, oli pohjoiset tottumukset venyttää mantereella solmittuja sopimuksia. Itsensä muiden yläpuolelle asettaminen ei parantanut kenenkään tilannetta, se vain näytti elämän mittakaavan surkean pienuuden. Päinvastoin, mitä lähemmäksi meni, mitä syvemmälle uskalsi pinnan alle, sitä kauniimpia olivat sekä maapallo että ihminen ja hänen pieni elämänsä. 

Pohjimmiltaan asiat olivat helppoja: piti pysytellä elossa, piti pitää omasta laumasta huolta, piti olla tuhoamatta. Sen tiesivät ne, jotka katsoivat pidempään ja syvemmälle. Tarpeensa mukaan. Niin pitäisi ihmisenkin elää, että täällä olisi hyvä. 

On hämmentävää, miten hienon tarinan Rauanjoki on kutonut tapahtumattomuuden ketjuun. Pitkä talvi, päivittäiset toistuvat rutiinit, ainainen kylmyys voivat tuntua hahmoista tylsiltä mutta lukijasta ei. Vaikka tiesi, että mitään äkkinäistä ja järisyttävää ei tapahdu, silti sitä vaan luki innolla eteenpäin. Tunnelma on vangitseva ja Rauanjoen kieli todella nautittavaa. Pyramiden on salaperäinen, kiehtova paikka, jonne on karuudesta huolimatta miellyttävää palata poikkeuksilta Kirilin opiskeluajan Pietariin ja lapsuuden Rovaniemelle. 

Kirja on luettu muun muassa blogeissa Lukutuikku, Kirjakirjokansi ja Kirjareppu.