Docendo 2020
285 s.
Arvostelukappale
Kun sattuma osuu kohdalle, voi yksi tilanne tuoda tullessaan melkoisen myllerryksen. Näin käy Kauno Brandtille, iäkkäälle ja jo unohdetulle elokuvatähdelle. Hän havaitsee loukkaantuneen ihmisen, ja soittaa tälle ambulanssin. Kuinka ollakaan, hän osuu pelastamaan tosi-tv:stä tutun henkilön. Julkimo ei tietenkään tunnista ex-julkimoa, mutta joku muu kyllä. Pian Kaunon kannoilla on Kevyt-Uutisten kaksi kilpailevaa toimittajaa.
Nykyajan rinnalla kulkee toinen taso. 1950-luvulla Kauno nousi tavallisesta rautatietyöläisestä elokuvien sankariksi. Kollegansa Eeva Havun kanssa he olivat aikansa tähtipari. Ihmissuhdekiemuroita riitti silloin, ja niistä juurista kasvaa satoa tähän hetkeen.
Sitten se tuli.
- Te ilmeisesti olette myös sama herrasmies, joka muutama päivä sitten pelasti pahasti loukkaantuneen miehen hengen Liisankadulla.
Vai niin. Siitäkö oli kyse? Enpä osannut arvata, kuinka suurta kiinnostusta sen omituisen kaverin kohtalo saattoikaan herättää. Käänne masensi minut ja samalla kaikki sisäiset varoitusmekanismini laukesivat täyteen hälytykseen.
- Minä luin siitä tapauksesta Kevyt-Uutisista... Niin, siitä teidän lehdestänne. Eiköhän jutussa ollut kaikki oleellinen ja ihan riittävän oikein kerrottuna. Ei minulla ole siihen enää mitään täydennettävää.
- En minä Pontus Nyyrösen tapauksesta enää kirjoittaisikaan, vaan teistä ja teidän elämästänne. Katsokaas, kun meidän toimituksessamme oli sellainen käsitys... Niin tai siis...
- Kyllä minä tiedän. Se on suorastaan hämmästyttävää. Että miten joku voikin elää niin vanhaksi ilman että ollenkaan kuolee. Minua ei kuitenkaan kiinnosta ryhtyä pitkäikäisyyden mannekiiniksi ja antaa kurttuisia kasvojani vanhuudelle. Uskokaa tai älkää, minua iäkkäämpiäkin ihmisiä on vielä hengissä. Haastatelkaa heitä.
- Ei kyse ole ollenkaan siitä, tyttö puolusteli. - Minä vietin koko eilisen päivän lukemalla lehtijuttuja teistä. Illalla katsoin Yle Areenasta Herra se on herrallakin - elokuvan...
- Taivas varjele! Älkää edes puhuko siitä!
Ainoa minua häiritsevä asia on se, että en pitänyt henkilöhahmoista, he tuntuivat toinen toistaan ärsyttävämmiltä. Kauno ja Masa ovat sellaisia, että heitä kohtaan koin jonkinlaista läheisyyttä.
Tarina on hieno, siinä riittää monenlaisia käänteitä kummassakin aikatasossa. Kokonaisuus on hallittu, ja vaikka lukemisessa on välillä taukoja, on helppo muistaa mitä aiemmin on tapahtunut. Kokonaisuus on myös tasapainoinen, kumpikaan aikakausi ei hallitse liikaa vaan molempia on juuri sopiva määrä.
Ehdoton ansio on runsas tilannekomiikka; tarinassa koetaan mitä kummallisempia mutta voi niin riemukkaita hetkiä. Suosikkejani ovat yöllinen asuntomurto, reen heittäminen parvekkeelta sekä rollaattoritemppu. Komiikan myötä henkilöhahmoista löytyy hiukan yllättäviä puolia. Huumori ei silti ole mitään tyhjän nauramista, vaan sen ympärillä on vakavaa asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti