Tua Harno: Kylmän sodan tytär

 

Tua Harno: Kylmän sodan tytär

Otava 2020

381 s. 

Vuonna 2017 Mari ajautuu selvittämään, kuka hänen amerikkalainen isänsä oikeastaan oli. Hän on aina ollut siinä uskossa, että 1980-luvun lopussa isä lähti toisen naisen kanssa takaisin kotimaahansa. Mitä enemmän hän asiaan paneutuu, sitä kummallisemmalta hänestä tuntuu. Miksi isää ei löydy virallisista rekistereistä? Miksi isän firman paperit on luovutettu Suojelupoliisille, ja miksi ne ovat jääneet sille tielleen? Mitä aivovammasta kärsivä äiti tietää ja mitä jättää kertomatta? Askel askeleelta Mari pääsee kuitenkin lähemmäs isäänsä, mutta joutuu samalla miettimään mitä kaikkea on valmis uhraamaan saadakseen totuuden selville.

Olen iloinen siitä, että tarinaa ei kerrota pelkästään Marin näkökulmasta, vaan saamme seurata sitä myös isän, Edwardin näkökulmasta 1970-luvun puolivälistä alkaen. Edward ei koskaan oikein tuntenut sopeutuvansa koulukaverien joukkoon, eikä viihtynyt kotonakaan. Kun haave armeijaurasta tyssäsi alkuunsa, hän jäi tyhjän päälle. Kunnes koululehden valokuvaajana törmää agentteihin, juuri niihin kliseisiin pukutyyppeihin aurinkolasit silmillään. Edward tajuaa, että CIA voisi olla hänen juttunsa. Agentin tehtävä vie hänet Suomeen, tarkkailemaan mitä tapahtuu Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Edwardin elämä ei kuitenkaan lopulta ole lainkaan sellaista, mitä hän oli kuvitellut. On paljon asioita ja tunteita, joihin koulutus ei valmenna. Kun Edward kuulee Marin etsivän tietoja hänestä, hän joutuu miettimään niin uraansa kuin tulevaisuuttaan.

"Minä nyt vain haluaisin jotain tietoa, mustaa valkoisella, että miten kaikki meni. Minulla -" Pidin tauon ja etsin sanoja. Teki mieli tunnustaa, että minulla ei mennyt kovin vahvasti. Mutta mitä Eero voisi asialle tehdä? Ei mitään. Ehkä hän antaisi jonkin neuvon, kuten että minun pitäisi aloittaa jokin harrastus, josta saisin ystäviä. Aivan kuin olisin lapsi.

"Minusta on ahdistavaa, että menneisyydessäni on jotain, mitä en itse hahmota", muotoilin.

"Syöttääkö Kortesuo sinulle näitä vakoojateorioita?" Eero kysyi, silmissä ilkikurinen pilke.

"Mitä?"

"Minä tiedän hänet. Hän on vaatinut jo pitkään tutkimuslupaa Supon arkistoihin. Hän on sitä mieltä, että hänen uransa yliopistolla ei etene, koska hän on jollain mustalla listalla", Eero sanoi.

"No onko hän?" kysyin. 

"En ymmärrä hänen logiikkaansa. Jos olisikin jokin lista, niin miten se täältä käsin hänet myrkyttäisi?"

"Jos on huhuja. Niitä vastaan on mahdoton taistella", sanoin. Mietin Jaakkoa ja hänen arkaa ylepyttään. Sitä, kuinka hän tiesi ihmisten pitävän Venäjällä suoritettuja tutkintoja ja työtä toisarvoisena. Oliko hän kehittänyt siitä itselleen suojaavan tarinan, ja uskoi Supon vainoavan häntä? Ja oliko hän lähettänyt minut selvittämään isäni taustoja, koska siten myös hänen nimensä voisi tulla esiin? Mitä ihmettä hän oikein halusi?

Tarina on koskettava ja kiinnostava. Monesti agentit esitetään piittaamattomina tyyppeinä, joille ainoa tärkeä asia on palvella maataan. Siksi onkin kiva lukea asioista Edwardin kokemana, kuinka hän tuntee huonoa omaatuntoa joistain asioista jotka vaan on pakko tehdä, kuinka hän kiintyy ihmisiin joihin ei oikeastaan saisi kiintyä, miltä tuntuu kun tuleekin itse sumutetuksi. Pidin Edwardin hahmosta kovasti, hän on kovin sympaattinen koko ajan. Aina ei ole helppoa seurata ohjeita ja noudattaa tehtävää, mutta vaikeat valinnat on pystyttävä perustelemaan itselleen - ja on myös pystyttävä antamaan itselleen anteeksi.

Mari on puolestaan hahmo, josta pidin aluksi mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä vähemmän hänestä pidin. Ehkä siksi, että vaikka hän on psykologi, niin tuntuu että hän ei osaa käsitellä omia tunteitaan. Parikin kertaa se on hänen pieni tyttärensä, joka huolehtii hänestä ja vahtii häntä, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin. Mari velloo omassa surussaan, mutta huomioiko hän lainkaan tyttärensä surua? Tai äitinsä? Lukiessa minusta tuntui usein, että Marilla ei ole elämässään mitään tukevaa jalansijaa, vaan hän hoippuu keikkuvilla kivillä. Siksi on hyvä, että hän lähtee selvittämään isänsä tarinaa eikä anna periksi, vaikka umpikujia riittää. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan Kylmän sodan tyttären kohtaan 39, "kirjassa lennetään". Siinä tehdään useampikin lento USA:n ja Suomen välillä. Se sopisi myös vaikkapa kohtiin 37, "ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa" ja 46, "kirjassa on sauna".