Englanninkielinen alkuteos The Little Shop of Happy Ever After (2016)
Suomentanut Paula Takio
Gummerus 2020
360 s.
Tässä on kirja, joka oli minulle samaan aikaan monin tavoin ärsyttävä että monin tavoin ihastuttava.
Nina Redmond on 29-vuotias kirjastonhoitaja Birminghamista. Hän on töissä pienessä sivukirjastossa, joka on nyt päätetty lakkauttaa. Nina joutuu hakemaan työpaikkaansa uudelleen, mutta ei tee sitä täydellä sydämellä. Hänellä ei ole mitään kiinnostusta työskennellä mediakeskuksessa, jossa somepresenssi ynnä muu on tärkeämpää kuin asiakkaiden auttaminen heille oikeiden kirjojen valinnassa. Niinpä Nina alkaa pohtia muita vaihtoehtoja.
Kun Skotlannissa tulee myyntiin isokokoinen pakettiauto, Nina alkaa haaveilla liikkuvasta kirjakaupasta. Hän tiedostaa, että unelma ei ole se kaikista järkevin, mutta ei pääse siitä irti. Hän saa ystäviltään sekä kannustusta että varoituksia, mutta päättää toteuttaa haaveensa. Ei ole kuitenkaan helppoa irtautua Birminghamista ja asettua Skotlantiin, eikä ole helppoa ottaa asiakkailta rahaa heidän haluamistaan kirjoista. Ihmissuhdekoukerot ovat tietenkin mukana sotkemassa asioita entisestään.
Edwin ja Hugh hihittivät. Nina arveli, että kylässä ei ollut ollut niin paljon toimintaa vuosiin.
”Se on iso auto”, Wullie jankutti.
Nina huokaisi epätoivoisena, ”Saisinko nyt vain ne avaimet? Minähän kirjoitin sähköpostiakin.”
”Niin kirjoitit, mutta en minä tajunnut, että sinä olet tyttö.”
”Minun nimeni on Nina.”
”Niin, mutta se on vieras nimi. Voisit olla vaikka…”
”Wullie”, Alasdair keskeytti ja hänen tuikkiva katseensa muuttui tuimaksi. ”Kuulepa nyt. Tämä nuori nainen on tullut pitkän matkan takaa sinun autoasi katsomaan. Sinä yrität myydä sitä. En ymmärrä, mikä tässä nyt on ongelma.”
”En halua, että tyttö romuttaa sen”, Wullie parahti. ”Tyttö ottaa ja kuolee kolarissa ja minä olen entistä enemmän ongelmissa. Enkä kaipaa lisää ongelmia.
”En minä aio sitä romuttaa!” Nina huudahti.
”Oletko ajanut paljon pakettiautoja?”
”No, en nyt sanoisi, että paljon, mutta -”
”Mikä auto sinulla on nyt?”
”Mini Metro…”
Wullie hörähti.
”Wullie, jos et ala olla ihmisiksi tätä nuorta naista kohtaan, en anna sinulle yhtään tuoppia.”
”Älä nyt viitsi, olen ollut jalkeilla seitsemän tuntia.”
Alussa olin vähän ärsyyntynyt Ninaan. Kirjastonhoitajana pidin hänen omistautumistaan työlleen liioiteltuna. Hän vaikutti kirjallisuuden kliseiseltä kirjastonhoitajalta, eläkeiän ylittäneeltä hiirulaiselta, ei suinkaan kolmekymppiseltä. Ja vaikka mediakeskus esitetään melkoisena paholaisena, Ninan pelko ja vastenmielisyys sitä kohtaan tuntui sekin aivan liialliselta. Kirjastolainen antaa ojennuksen myös kääntäjälle, ei puhuta suurikirjaimisista kirjoista vaan isotekstisistä.
Mutta mitä pidemmälle tarina eteni, sen enemmän aloin pitää Ninasta. Hänestä löytyy sittenkin ytyä ja päättäväisyyttä, eikä hän anna skotlantilaisten kävellä ylitseen. Hänen suhteensa pakettiautoon - suoranainen suojelunhalu - on ihan mahtava.
Skotlanti kuvataan kauniina mutta kaunistelematta. Esimerkiksi sää on ajoittain armoton. Ympäristönkuvausta on varsin paljon, mikä on hyvä asia. En jaksaisi lukea pelkkää ihmissuhteiden vatvomista, joten on hyvä että maisemat saavat ison roolin. Pienten kylien idyllisyys korostaa taakse jääneen Birminghamin kasvottomuutta ja tylyyttä.
Rakkaustarinoita kirjassa riittää myös, ja ne ovat kovin ennalta-arvattavia. Viimeiset 50 sivua ovat aivan liian siirappisia minun makuuni. Sen sijaan aiemmat tapahtumat ovat sopivan keveitä, ja etenkin ohi kulkevaan tavarajunaan liittyvät ovat mukavan persoonallisia. Vaikka monet viihdekirjallisuuden kliseet toteutuvat, tarinassa on iskevää huumoria tasapainottamassa tilannetta.
Kaikkinensa siis viihdyin kirjan parissa, vaikka ne viimeiset 50 sivua saivatkin kiristelemään hampaita. Se annettakoon anteeksi.
En ole lukenut Colganin muita kirjoja, kiinnostaisi kyllä tietää onko muissa vastaavaa huumoria. Jotkut tilanteet kun menivät suorastaan absurdeiksi, mikä tässä tapauksessa on vain plussaa.
Tätä on luettu paljon, arvioita löytyy esimerkiksi blogeista Olen lukenut ja luen edelleen, Paljon melua kirjoista ja Lukutoukan luetut sivut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti